Jetlagin karkotusta Nuuksiossa 17.11.2012 – Romlammet, Paskalampi jne

Paras lääke jetlagiin on lähteä ulkoilemaan. Australiasta paluun jälkeen menin lauantaina 17.11.2012 Nuuksioon melomaan. Etumelojaksi tuli Auli Köresaar, joka kuvasi minut Isolla Romlammella [karttalinkki].

Meloimme päivän mittaan 7 järveä ympäri (kaikki minulle uusia) sekä pistäydyimme jo ennen melotussa Siikajärvessä, koska sen kautta voitiin välttää tylsä raahaus tietä pitkin kohti Heinäslampea.

Järvet sijoittuvat Nuuksion kokonaisuuteen näin.

Täysin erämaisia järviä ovat Vähä Romlampi ja Iso Romlampi, joista jälkimmäinen oli tämän retken suosikkini runsaine turvelauttoineen ja karpaloineen. Seuraavassa lisää kuvia Isolta Romlammelta.

Ahvilammen rannat eivät kuulu Nuuksion kansallispuistoon vaan ovat yksityistä maata. Siinä on silti erämaista otetta, sillä Ahvilammella on vain yksi mökki, jonne ei kulje tietä — todennäköisesti partiotukikohta tai vastaava.

Ahvilammelta kanootin voi raahata hakkuuaukean läpi Paskalammelle [karttalinkki].

Nimi ei lampea pahenna. Paskalampi on pieni ja kuuluu luonnonsuojelualueeseen, ollen siten täysin erämainen — kunhan unohtaa sen 30 metrin päässä olevan yksityisellä maalla olevan hakkuuaukean. (Aulin kameran kuva on sumuinen.)

Oralampi [karttalinkki] on yksityistä maata paitsi itäkulma, joka kuuluu luonnonsuojelualueeseen. Lammen läpi kulkeva sähkölinja vähentää lammen idylliä.

Sahajärvi oli tämän reissun isoin järvi, kiertomatka 5,1 km. Rannat ovat yksityistä maata, asutusta ja mökkejä on paljon.

Sahajärvelle tuskin palaan, paitsi ehkä meloakseni joskus alas 4 km pitkän Sahaojan [karttalinkki], joka loppuu Nuuksion Pitkäjärveen.

Aulikin vetää.

Aurinko laski ja ilta pimeni, kun meloimme viimeistä järveä, Heinäslampi [karttalinkki].

Otsalamput päässä klo 16:30.

Kanootin purku ja raahaus takaisin autolle valaistua pururataa myöten.

Melontaa 10 km, raahausta 9 km. Kanootti liikkui tällä retkellä 50 metrin korkeuserolla Romlammen ylängöltä (93 m) Sahajärvelle (43 m). Nuuksiossa melomieni järvien määrä on nyt 110 — enää noin 40 jäljellä.

Mitä muuta? Auli opetti minut tunnistamaan pakurikäävän.

Tumma pakurikääpä kasvaa koivun vioittuneen osan päällä, sen suojana. Jos käävän leikkaa varovasti irti, ottaa talteen, siitä voi keittää teetä ja kaikki taudit paranevat.🙂 Tai niin ainakin moni terveysintoilija uskoo, ja sehän riittää, sillä käävän voi kuulemma myydä hyvään hintaan, yli 100 euroa kilo jossain? Annoin irroittamani käävät Aulille, kun en ole terveysihmisiä.

Ai niin ja vielä. Australiasta ostettu kengurunnahkainen hattu piti tihkusateen loitolla. Se käy ensikokemuksen perusteella hyvin melontalakiksi. Hyvästi vanha väsähtänyt huopastetson — sinua en vastedes meloessa käytä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: