Kopsusjoen nousu 15.-17.6.2013

Tämä on artikkeli #1 koskien Kopsus-Suomujoen retkeä 15.-21.6.2013 (osa 2: Suomujokea alas).

Koilliskaira eli Urho Kekkosen kansallispuisto [Wikipedia][Luontoon.fi] on Lapin erämaista tunnetuimpia (kolmas nimi alueelle on Saariselkä). Olen patikoinut siellä kahdesti (viimeksi heinäkuussa 2011) — tällä kertaa Avokanoottiyhdistys lähti sinne melomaan!

Reitti suunniteltiin Lokan tekoaltaan puolelta Kopsusjokea ylös, josta vedenjakajan yli siirryttäisiin Suomujokeen, UKK-puiston suurimmalle virralle. Lopetus tapahtuisi Raja-Jooseppiin. Kopsusjoen kautta mentäisiin siksi, että Suomujoen latvat ovat osa kansallispuistoa eikä sinne voi viedä kanootteja autolla.

En ole tehnyt vedenjakajan ylittäviä melontaretkiä usein. Aiemmat vertailukohteet ovat Repo-Vaskojoki 2011 ja Vietka-Ivalojoki 2012.

6 melojaa + 6 kanoottia. Logistiikkaa jouduttiin tovi miettimään.

Minä ja Henkka tulimme junalla Helsingistä Rovaniemelle (kumikanoottini kulki makuuvaunussa, Henkan 4,6-metrinen kanootti tavaravaunussa). Antti tuli Oulusta (kanootti auton katolla) ja poimi meidät Rovaniemeltä Vuotsoon (Antin kanootti katolla, Henkan kanootti peräkärryssä). Etelästä tuli mukaan 3 hengen autokunta 3 kanoottia katolla (Ripa, Ilkka, Tiina). Kanootit jätettiin melonnan aloituspisteeseen, jonka jälkeen kaksi Rovaniemeltä Antin kyydissä tullutta apuria ajoi molemmat autot Raja-Jooseppiin, jonka jälkeen Antin auton takaisin Rovaniemelle. Etelästä tullut auto ja peräkärry jäivät Raja-Jooseppiin, jotta 4 henkeä ja 5 kanoottia voitaisiin kuljettaa pois (3 kanoottia auton katolla, 2 peräkärryssä). Minä ja Henkka joutuisimme tilaamaan Raja-Joosepista taksin (kumikanoottini taksissa), jonka jälkeen jatko bussilla + junalla etelään (muut palaisivat koteihinsa autolla).

Se suunnittelusta. Sitten retkelle.

Lauantai 15.6.2013

Koska Antti, minä ja Henkka olimme 2 tuntia etelästä tullutta autokuntaa edellä, käytimme ajan hyväksi kipuamalla Sompiojärventien varresta Pyhä-Nattaselle [karttalinkki]. Tunturin päältä aukesi mahtava näkymä Sukkulalammelle sekä lammen takana Terävä-Nattaselle ja Suku-Nattaselle.

Pyhä-Nattasen huipulla on myös autiotupa, jossa kaksi laveria. Ken siinä tahtoo yöpyä, hänen on kannettava vedet mukanaan, sillä tunturin huipulla ei vettä ole.

Pyhä-Nattasen geologia on erikoista. Tunturin huipulla on kivimuureja, jotka näyttävät jonkun muinaisen kulttuurin rakentamilta.

Luonnon muovaamia nuo 5-metriset seinämät silti ovat. Pyhä-Nattanen on oikein osuva nimi tälle tunturille, jonka huippua lienevät myös muinaiset asukkaat hämmästelleet ja kunnioittaneet.

Sitten melomaan. Lähtöpisteemme oli Nattushaara-nimisen joen varsi, joka oli 300 metriä Sompiojärventieltä pohjoiseen [karttalinkki]. Alkuvalmisteluja.

Pääsimme liikkeelle klo 19 auringon paistaessa. Varsinaisen aloituskohdan kuva on aivan artikkelin alussa.

Heti panimme merkille pari seikkaa. Vesi on kirkasta kuin mikä ja hyttysiä on suon ympäröimällä Kopsusjoella hitosti. Hyttysten takia tänne olisi ollut viisaampaa lähteä pari viikkoa aiemmin (ennen hyttysten kuoriutumista), mutta minkäs teet. Moni meistä kompensoi pulman käyttämällä erilaisia hyttysverkkoja meloessa.

Nattushaara yhtyi Kopsusjokeen 2,5 km jälkeen. Lähdimme nousemaan Kopsusjokea. Ripa nousi sauvomalla (myös Ilkka sauvoi, muut meloivat).

Kopsusjoki virtasi vastaan tasaisella 2-3 km/h vauhdilla. Joessa ei ole suvantoja. On siis melottava aktiivisesti koko ajan, jotta kanootti pysyy liikkeessä eikä jää paikoilleen saati valu joen mukana alavirtaan.

Kelpo leiripaikka löytyi mäntykankaalta kivuttuamme Kopsusjokea 3,5 km [karttalinkki]. Iltapalaa ja erilaisia hyttysverkkoja.

Ai niin mulla on hyttysverkko… Tämä huudahdus kuultiin useasti, kun retkeläiset sottasivat hyttysverkkonsa yrittäessään syödä ruokaa verkon läpi. Minä noudatin vanhaa syöntikikkaa = kävelin lusikoidessani ympyrää, jotta hyttyset pysyisivät selän takana.

Sunnuntai 16.6.2013

Kopsusjoen nousu jatkui tasaisessa vastavirrassa. Vaihtelua toivat ajoittaiset näkymät Terävä- ja Suku-Nattaselle.

Myös näköyhteys Sokostille eli Koilliskairan korkeimmalle tunturille saatiin. Sokostilla on Soneran linkkimasto, joten Henkka pääsi vanhana suunnistajana lukemaan Jukolan viestin tulokset.

Vaihtelua toi myös kimmeltävän joen pohjan tarkkailu: keltaista hienoa hiekkaa, pieniä kiviä, tummanpuhuvia vikkeliä kaloja, vihreitä kasveja kirkkaassa virrassa.

Ja mutkat. Ne ovat joskus tiukkoja.

Päiväkahveillekin oli aikaa. Ripa juhlisti 50-vuotissynttäreitä tekemällä mansikkakakun. Nam ja kiitos!

Iltaa kohden Kopsusjoen virta kiihtyi ollen 3-5 km/h. Ei ollut järkeä meloa noin kiivasta virtaa vastaan joten siirryttiin uittamiseen eli liinaamiseen. Kiinnitin narut kanootin keulaan ja perään. Lähdin tarpomaan joen vartta. Samoin tekivät Ilkka ja Henkka. Sen sijaan Antti, Ripa ja Tiina kiinnittivät kanoottinsa letkaksi ja uittivat yhdessä.

Letkauitto on tehokasta. Pian letka ohitti minut. Jos joku haluaa kokeilla menetelmää:

  • Ensimmäisestä kanootista naru lähtee alhaalta pohjasta. Narun pituus vähintään 10 metriä, jotta sen voi helposti ojentaa jokeen nojaavan puun ali toiselle vetäjälle tai tarvittaessa heittää vaikka joen yli.
  • Kiinnitä seuraavat kanootit lyhyillä 20-30 cm naruilla toisiinsa.
  • Takana tulevia kanootteja ohjaillaan sauvalla, jonka pituus 4-5 metriä.

Kaiken kaikkiaan käytimme viittä eri tapaa nousta jokea. Kokosin niistä videon (filmi on paikoin heikkolaatuinen, pahoittelen).

Vielä menetelmästä numero 3 = joen nousu tasatyönnöllä = kahdella melalla sauvominen istuma-asennossa. En ollut ennen kokeillut tätä, mutta se tuli tarpeeseen, kun virta puski ajoittain vastaan yli 3 km/h. Kun koordinaatio on kohdallaan, menetelmä on nopea mutta toisaalta kuluttava. Kädet ovat epäergonomisessa asennossa ja melatkin voivat hajota, jos pohjassa on kiviä. Silti tasatyöntö toimii: sillä voi nousta ylös 20-metrisen 5 km/h virtaavan kosken nousematta kanootista pois. Suosittelen kokeilemaan.

Sunnuntai-illaksi saimme niskaamme ajoittain rankkaa sadetta. Iltakokkaukset tehtiin louekankaan alla leirissä numero 2 [karttalinkki].

Maanantai 17.6.2013

Kun olimme eilen todenneet letkauiton tehokkaaksi, nyt tehtiin kaksi 3 kanootin letkaa.

Tällä lailla noustiin Kopsusjoen viimeiset kilometrit.

Letkauiton toinen etu… minulla ei ole vedenpitäviä housuja, joten olin tähän asti joutunut melomaan kappaleen matkaa, jos tarvitsi uittaa hankalasti joen päällä roikkuvan puun ali tai vaihtaa joen puolta. Nyt toiset tekivät sen puolestani.

Yhteensä 25 km nousun jälkeen saavutettiin Kopsusjärvi. Meloin järven ympäri. Alla nousureittimme satelliittikuvan päällä (keltainen on melontaa, punainen kamojen siirtoa vedenjakajan yli).

Lappi on kaunis satelliittikuvassakin! 🙂

Nattaset Kopsusjärven yllä.

Kopsusjärven törmällä on kelpo tulipaikka [karttalinkki].

Söimme ja pakkasimme kamat uudestaan, sillä nyt seurasi vedenjakajan ylitys. Alla olevan kuvan minusta otti Tiina Kujansuu.

Vedenjakaja pitäisi voida ylittää kahdella kantokeikalla: ensin kanootti, sitten kaikki muut leiritavarat (tai toisinpäin). Jos joutuu jakamaan varusteitaan useampaan erään, aikaa menee enemmän.

Tämä kantourakka oli tavallista rankempi, sillä Kopsusjärven ja Suomujoen välinen maasto on mäkistä ja rikkonaista. Helpoimmallakin polulla kuljetaan ylös ja alas monesti. Laitoimme välitavoitteeksi nousta Kopsusnokille [karttalinkki], johon asti kertyy 150 nousumetriä.

Eivät kaikki onnistuneet tavaroiden jaossa järkeviin kuormiin. Kun olin kantanut omat varusteeni, ryhdyin kantamaan muiden tavaroita. Myös Henkalla riitti energiaa muiden auttamiseen.

Kello oli yli 18, kun kaikki olivat varusteineen Kopsusnokkien huipulla. Totesimme, että emme ehdi tänään Suomujoelle. Välitavoitteeksi otettiin pieni puro, jonne tavarat siirrettiin alamäkeen, ja johon leiri pystytettiin [karttalinkki].

Metsäleiri. Lepäilyä.

Mutta Henkalla oli yhä energiaa. Hän puki päälleen juoksuasun ja kipaisi 9 km lenkin Kopsusselän huipulle ja takaisin.

Näin rautaista kuntoa en muista nähneeni tätä ennen kenelläkään koskaan millään muulla Lapin retkellä.

Tähän päättyy Kopsus-Suomujoen retkiartikkelin osa 1. Miten retki jatkui Suomujoella 18.-21.6.2013, siitä kerron myöhemmin.

Mainokset

17 Responses to Kopsusjoen nousu 15.-17.6.2013

  1. SPR says:

    Hyvät hyttyset mikä reissu! Tuskin jaksan odottaa jatko-osaa. Nostan hyttyshattuasuorituksellenne!

    Luin juuri keväällä T. Rautapalo-Rappin 1940-luvun poikakirjan Villissä Lapissa, jossa patikoidaan Vuotsosta Kopsuksen kautta Suomulle ja lasketaan joki lautalla.

    • Kiitos positiivisesta palautteesta! Kakkososa on tulossa, mutta se voi hiukan kestää, kun lähden Lappiin taas 3 päivän päästä. Kaikkea ei ehdi heti…

  2. Arska says:

    Vesi kielellä odottelen minäkin tämän kiehtovan kertomuksen jatkoa. Tosin täytyy huomauttaa, että tuo leiri numero 3 ei ollut ihan laillisella paikalla, sillä UKK-puiston perusosan alueella, jossa silloin olitte, leiriytyminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen osoitetuilla paikoilla.

    • Huomautus vastaanotettu. Tarkoitus oli toki pitemmälle (Suomunruoktuun) ehtiä, vaan tuossa vaiheessa porukka oli aika poikki ja lepoa tarvittiin. Yhdessä päätettiin tämä rötös tehdä.

  3. korpijaakko says:

    Hieno reissu ja hyvä kertomus, kuten sinulta sopii olettaakin. Alkoi tässä kutkuttamaan ajatus packraftin kantamisesta UKK-puistoon. Loka-marraskuun taitteessa olisi hyvää aikaa reissulle, mutta voi olla vesi matalalla ja ehkä jäässäkin. 😀 Ehkä tulevina vuosina…

  4. marko p says:

    kyllä se taas harmittaa kun ei itse ollut mukana…
    hienoa touhua!

  5. jaakko mäkikylä says:

    Katselin tuota vedenjakajan ylitystä. Oliko joku syy, miksi kiipesitte niin korkealle? Näyttäisi, että etelämpänä menee laakson tapainen, jossa on muutama lampi matkan varrella. Lapin mies kävelee vaikka vähän pidempään, kunhan ei tarvitse kiivetä.

    • Vaikka tuossa kertyy nousua, se on tiettävästi paras reitti. Jo Kullervo Kemppinen varoittaa yrittämästä oikaisua kirjassaan Lumikuru = vedenjakajan maasto on niin rikkonaista, mäkistä, täynnä kaatunutta puuta, että on parempi valita suosiolla tuttu polku. Emme lähteneet kirjan sanomaa haastamaan.

  6. Asko R says:

    Paljonko oli matka aloituspisteestä Kopsusjärvelle? Entä paljonko kantomatka vedenjakajan yli? Tuli kantokuvia katsellessa mieleen, että miksi kenelläkään ei ollut mukana kärryä, jolla vetää kanootti ja kamat? Vai onko maasto semmoista, että vetäminen ei tule kysymykseenkään?
    Näitä retkiesi selostuksia on ilo lukea ja katsoa kun paikat on sijoitettu karttaliitteisiin.
    Itselläni on melontakokemusta vuodesta -99 ja tämä olisi mielenkiintoinen reitti käydä joskus kokeilemassa.
    Toinen hyvä vaihtoehto olisi kuljettaa kanootti kärryllä vetämällä Kiiloselän tien päästä Suomujoen latvoille.

    • Kiitos kehuista! Lähtöpisteestä Nattushaaraa alas 2,5 km + Kopsusjärvelle nousu 25 km + järven yli 1,5 km = 29 km.

      Teoriaa: kanoottikärrystä voi olla Lapin vedenjakajilla hyötyä, jos niissä on tarpeeksi isot pyörät (>30 cm). Käytäntöä: tämän vedenjakajan ylitykseen en parhaitakaan kärryjä ottaisi — maasto on niin hankala — mutta 2012 Vietka-Ivalojoella tuollaisista kärryistä olisi ollut iloa (polut ovat siellä tasaisemmat).

  7. Juhani Isaksson says:

    No niin… nyt on sama reitti ”melottu” 31.5. …7.6. 2015 eli tulvaveden aikana. En suosittele… ehkä vähempi vesi olisi kuitenkin helpompi.

    Kopsusjoella oli n 1,5- 2m vettä eli sauvominen ei onnistunut, melominen kyllä mutta vastavirta vaati voimaa ja aikaa. Koskipaikat piti vetää köydellä. 2 täyttä päivää ( n 10-12h/kpl) Lokalta,Kopsukselle ei tullut matkalla vilu. Joki oli kyllä komea.
    Kopsuselän ylityksessä meillä oli kantoapuna oli vanhasta Joposta tehty alusta (pyörät siis peräkkäin) joka sopi joten kuten kapealle polulle mutta ylämäkeen ei ollut puhetakaan että kamat olisi mennyt samalla, siis kaksi kantoreissua ja jyrkimmässä kohdassa jopa 4.

    Sitten Suomu, tulvassa piti kantaen/uittaen ohittaa muistaakseni 5 tai 6 koskea. Suomun Ruoktulta Aittaojalle joki oli käytännössä yhtä koskea jonka kaatuneet puut tukkivat. Eli työtä teetti alamäkikin. Mutta näytti se Saariselkä erilaiselta joelta katsellen.

    Onnea perässämelojille

    Issakainen & Ticlo

    • Hienoa kuulla, että tarinani saavat muita samoille reiteille. Kova retki muutenkin teillä! Tuo on varmasti osuva huomio, että sauvonta ei huipputulvan aikaan Kopsusjoella onnistu. Kun omaa retkeämme muistelen, niin ”vähälläkin vedellä” oli työtä meloa vastavirtaan.

      Jos on jossain kuvia ja lisää tarinaa teidän retkestä, niin katson linkin mielellään. Vielä paremmin sopii, jos sen linkin tähän perään laitat, jotta muutkin näkevät esim. millaisella kalustolla liikutte. Vielä kerran onnittelut hienosta reissusta!

  8. Juhani Isaksson says:

    Kattellaan, jos saisin jotakin aikaan… meillä virtaamat oli tosiaan aika isot ja vesi kylmää… (pari kertaa uitiinkin). Joo oli tuo sun juttusi ehkä se viimeinen pisara sille että lähdettiin – reittiä oon kyllä jo pohtinut parisen kymmentä vuotta.

  9. juhani isaksson says:

    Moikka, värkkäsin tuollaisen tarinan (https://www.dropbox.com/s/bjri628f45zki1w/saarisel%C3%A4nmelontaretki2015.pdf?dl=0). <jos saat tarinan poimittua/linkattua tähän niin hyvä … minulla ei itselläni ole sivustoa jonne sen voisi julkaista.

    • Hieno tarina. Kiitos! Juttu täydentää hyvin minun artikkeliani ja ansaitsisi tulla muuallakin julkaistuksi ja luetuksi. (Lukeminen oli muuten hiukan hankalaa, koska jouduin linkin takaa lataamaan pdf:n, jotta pääsin tarinaan kiinni — mutta hyvä ja kiitos näinkin!)

  10. Juhani isaksson says:

    Jos haluat julkaista sivuillasi – niitä taitaa joku lukea – niin voin toimittaa jutun halutussa muodossa niin että lukeminen sujuu helpommin. Itsellä ei ole kykyä/halua nettisivujen ylläpitoon.

    • OK, hmm. Periaatteesta en julkaise toisten pitkiä kuvitettuja tekstejä sivuillani vaan ainoastaan linkkejä ja lyhyehköjä tekstilainauksia. Jääköön siis näin kuin olet sen tehnyt (=pdf). Jos joku haluaa tarinasi lukea eikä osaa sitä avata, minulta voi pyytää kopion.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: