Kaamasjoen nautinnolliset kosket 6.-8.7.2013

Jos oli edeltävä Lemmenjoen reissu sisältänyt patikointia sekä melontaa, Kaamasjoelle lähdin vain melomaan.

Melojan paras lähtöpaikka Kaamasjoelle on Kielatupa eli Kielajoen lomakylä [karttalinkki], jossa Kielajoki alittaa Karigasniemen tien. Sieltä Kielajoki/Kaamasjoki laskee 58 metriä 46 km matkalla Kaamaseen [karttalinkki], johon retki on hyvä päättää, sillä sinne kosket loppuvat. Kokonaisuudessaan Kaamasjokea voisi kuvailla runsaiden nautinnollisten koskien joeksi (noin 30 koskea). Tätä ihanuutta tulen seuraavissa päiväkohtaisissa kuvissa ja filmeissä valottamaan.

Lauantai 6.7.2013

Kielajoelle pääsee Inarista bussilla [linkki aikatauluihin] — minä sain kuitenkin kyydin alkuun (kiitos Mikko!). Saksalaisturistit ihmettelivät Kielatuvan rannassa touhujani, kun täytin kumikanoottia. Yritin näytellä suomalaista erämiestä — täydestä meni.🙂

Mitä itse jokeen tulee, kävi heti ilmi, että Kielajoessa/Kaamasjoessa on vettä paljon! Vaikka moni koski on kivinen, yhdessäkään ei tarvinnut työnnellä kanoottia eteenpäin pohjassa kävellen kuten kesäkuun Suomujoen reissulla. Koska meloin tämän joen yksin, otin kuvaa otsakameralla. Alla ensimmäinen filmi, kertokoon se Kielajoen koskien yleisestä luonteesta ennen kuin joki on yhtynyt Kaamasjokeen.

Vettä siis riittää. Tämän artikkelin filmit perustuvat virtaamaan, jolloin (lähinnä vastaavassa) Kettujoen mittapisteessa virtasi 22 kuutiota sekunnissa [mittapisteen linkki]. Uskoisin tältä pohjalta, että kosket voi laskea, kunhan virtamittari näyttää 16 m3/s.

Laskin melkein kaikki kosket etukäteen tarkistamatta, jos näin jo ylhäältä, että koski on helppo:

  • Koskessa ei ole mutkia tai epäjatkuvuuskohtia — siis paikkoja, jotka estävät näkyvyyden koko kosken pituudelta ja jotka voivat kätkeä vaarallisia könkäitä.
  • Koskessa ei ole missään kohdassa valkoista vettä koko leveydeltä.
  • Kosken kaato eli veden nopeus ei ole niin kova, etteikö pohjassa pystyisi seisomaan, jos kuitenkin jää kiinni ja pitää astua virtaan.

Tämä koskenlaskutaktiikka vaatii nopeaa virranlukua, pujottelutaitoa ja ketterää kanoottia. Nautinto syntyy siitä luottamuksesta, ettei tiedä ennakkoon minkä reitin valitsee, mutta tietää reitin silti löytyvän (noh, ei se aina löytynyt, jäin kiinni pari kertaa, mutta vailla vaaraa).

Vain yhdessä Kielajoen koskessa jouduin tarkistamaan laskureitin. Siinä virta näytti pakkautuvan lopussa yhteen pisteeseen ja kuohuvan. Filmi tämän kosken laskusta.

Kielajoen yhdyttyä Kaamasjokeen joki rauhoittuu toviksi, mutta pian kosket jälleen jatkuvat. Kaksi turkulaista kalamiestä, isä ja poika, liikkuivat joella tsekkiläisellä kumikanootilla.

Pysähdyin juttelemaan. He olivat tulleet Kaamasjoelle eri reittiä, lähtien yläjuoksulta tien varresta [karttalinkki]. Kaamasjoen yläjuoksu oli ollut kapea, mutta läpi he olivat tulleet. Kiire ei miehillä ollut, sillä tarkoitus oli kalastaa. Melomisesta saati koskenlaskusta heillä ei ollut juuri kokemusta, niinpä he olivat pitäneet edeltäviä koskia hankalina ja uittaneet kanoottinsa koskia alas. Kanootti oli heille väline helpottaa kalareissua — nyt he pohtivat miten vaikeaa on nousta kosket takaisin ylös, jotta pääsevät tielle autoa hakemaan. Miksette jatka alajuoksuun, utelin? Syy on etukäteen printattu kartta, jossa Kaamasjoen jatko ei näy. Minulla oli kaksi printtikarttaa, joista toisen annoin heille. Toivotin heille onnea matkaan ja jatkoin eteenpäin. Minkä päätöksen he tekivät, jatkoivat alajuoksuun vai palasivat jokea ylös, siitä en ole tietoinen.

Pistin 18 km jälkeen leirin mäntykankaalle alla olevaan maastoon [karttalinkki].

Sunnuntai 7.7.2013

Kaamasjoki jatkui samanlaisena kuin eilen. Otetaan vertailuksi video Kaamasjoen kivisestä Aksujuvnjälm-koskesta [karttalinkki], jossa reitti löytyy lopulta vasemmasta laidasta oikealle siirtyen.

Sunnuntain ensimmäinen tarkistettava koski oli alla oleva Maaritinkoski [karttalinkki], jossa valkoista vettä oli joen leveydeltä.

Alla video, kun lasken sen ja sanon perse, kun jään hetkeksi kiinni.

Välillä Kaamasjoen kosket hiljenevät, pisimmillään 5 km ajaksi, mutta silloinkin joen virtaus auttaa. Sitten taas erilaiset nautinnolliset kiviset tai vähemmän kiviset mutta aina läpilaskettavat kosket jatkuvat, kunnes saavutaan Tuurukoskelle [karttalinkki], joka on Kaamasjoen hankalin. Kosken alkua voi tarkkailla mäntykankaalta 10 metriä joen yläpuolelta.

Alajuoksu hahmottuu rannassa kivien päältä.

Lopussa on runsaasti valkoisen veden kuohua.

Käytin puoli tuntia Tuurukosken tutkintaan. Päättelin, että kosken voi laskea, vaikka valkoista vettä ei voi välttää (filmin kohdassa 1:11 tulen yllä olevan valokuvan kohdalle).

Tuurukosken jälkeen rannassa on telttasaunan kehikko. Samanlaisia näkyy muuallakin Kaamasjoella. Virallisia leiripaikkoja ei ole — jokainen etsiköön teltallensa parhaan paikan jokamiehenoikeuksien puitteissa.

Saavuin Kaamaseen hyvissä ajoin. Kävin syömässä jäätelön, minkä jälkeen jatkoin melontaa kohti Muddusjärveä, sillä tavoite oli meloa Inariin. Alla Lemmenjoen reissulta tuttu Otsamo-tunturi Muddusjärveltä nähtynä.

Illan tullen kaatosade kasteli melojan. Laitoin leirin pystyyn juuri ennen Muddusjärven kanavaa [karttalinkki].

Maanantai 8.7.2013

Leiri aamulla. Aurinko paistaa telttaan ja kanoottiin, jonka olin asettanut illalla sadesuojaksi tavaroille.

Muddusjärven kanava on ihmisen tekoa [karttalinkki].

Tuuli puhalsi lännestä 5-7 m/s. Melaa joutui tosissaan puristamaan Muddusjärvellä, kun vesi pärskyi kanoottiin [karttalinkki].

Vastatuulimelonnasta ei nauti, mutta joskus on pakko. Tällä kertaa halusin Kettujokeen, jota kautta Muddusjärvi laskee kohti Inaria. Alla Kettujoen ainoa koski, Kettukoski [karttalinkki].

Tarkistin laskulinjan ennakkoon. Vasen laita on paras.

Kettujoki laskee Paatarin ja Solojärven väliin, josta olin melonut ohi 4 päivää aiemmin Lemmenjoen melonnalla. Laskin myös Juutuanjoen uudelleen. Alla video Juutuanjoen koskista (sama kuin edellisessä artikkelissa — ensimmäinen koski kuvattu tällä retkellä, muut edellisellä).

Päätin melonnan Inarin leirintäalueelle.

Se siitä. Kolmessa päivässä 109 km: Kielajoki-Kaamasjoki-Kaamanen-Muddusjärvi-Kettujoki-(Paatari)-Juutuanjoki-Inari.

GPS-jälkenä näkyy muitakin melomiani reittejä. Alla linkit niiden tarinoihin, jos jotakuta kiinnostaa:

Huolsin kamppeet, katselin sateenkaaren päätä Inarinjärvellä, kävin suihkussa, nukuin yön teltassa, palasin etelään.

Tämän enempää Lapin retkiä en vuonna 2013 tee. Ensi vuonna uudestaan!

6 Responses to Kaamasjoen nautinnolliset kosket 6.-8.7.2013

  1. korpijaakko kirjoitti:

    Ei tämän enempää? Onhan tuossa jo aika hyvä otos Lapin jokia! Listaa alkaa kertyä.🙂

    Itse käytän yleensä samaa laskutyyliä eli ”ennakkoon tarkastamatta kun siltä tuntuu”, joskin saatan laskea myös mutkaise kosket jos näen mutkassa packraftille sopivan akanvirran johon uskon pääseväni. (Uskon, koskan mistä sitä tietää ennen kuin kokeilee?) Tähän tyyliin vaikuttaa tietysti väline eli packraft, esimerkiksi kajakilla, kovasta kanootista puhumattakaan, olisin paljon harkitsevaisempi ja varmistelisin enemmän. Pitäisi joskus kokeilla kumikanoottia, se lienee melontavälineenä packraftin ja tavallisen kovan kanootin välimaastossa?

    • Janne Pyykkö kirjoitti:

      Tuo ”jos näen mutkassa sopivan akanvirran johon uskon pääseväni” oli hyvä tarkennus! Näin toki itsekin teen. Mitä tulee mun kumikanootteihin, niiden melontatuntuma vastaa 95-prosenttisesti kovia kanootteja (=samat perustekniikat + lisämahdollisuutena helpompi rantautuminen esim. melomalla kovaa laakeaa kiveä päin, jolloin keula jää nätisti kiinni). Packraftejakin olen kokeillut, niiden melontatuntuma on erilainen (vaikea meloa 1-lapaisella melalla). Mun kanoottia/kanootteja pääsee kokeilemaan, jos yhteinen retki-idea löytyy!

      • korpijaakko kirjoitti:

        Pidän tarjouksen mielessä! Todennäköisesti mielekkäintä olisi meloa kumikanoottia kahdestaan? (Uskoisin sen kuitenkin olen packraftiä paljon nopeampi.) Ehkäpä joku lyhyt reissu eteläisessä Suomessa…

        Onko kumikanootti kovaa kanoottia vakaampi tai esim. vähemmän herkkä kiviosumien suhteen? Packraftin etuja, omasta mielestäni, on suuri vakaus: kiviin voi kolistella aika huoletta ja kaatuakseen pitää oikeasti jo yrittää…

  2. kalamiehet kirjoitti:

    Hienoja kuvia koskista joita itsekkin laskimme,siis päätimme laskea jokea alas karigasniemen tielle asti.Kaikki kosket laskettiin kun päästiin tuntumaan, hyvin meni.
    Kiitos kartasta ja neuvoista.
    Terveisin Isä ja poika Turusta.

  3. Markus Reijonen kirjoitti:

    Kiitokset mahtavista kuvaelmista hienojen kuvien kera. Itselläni tavoitteena lähteä kajakilla melomaan kaamasjoki läpi. Jo usean vuoden olen siellä ollut kalastamassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: