Kirkasta ja sameaa Teuronjokea 26.4.2014

Tässä blogissa olen toisinaan tutkinut muutamia Kokemäenjoen pieniä kauniita kirkasvetisiä latvavesiä — sellaisia kuin Hämeen järviylängöltä lähtevä Kaartjoki ja Liesjärven kansallispuistosta lähtevä Turpoonjoki. Nyt tutkin serkkuni Markon kanssa Lammin Pääjärvestä lähtevän Teuronjoen, jota voi yhtä lailla suositella nautiskelevalle sunnuntaimelojalle.

Jotta suosittelisin jokea, sen täytyy olla:

  • Kirkas- tai tummavetinen (ei ruskea, ei peltojen samentama)
  • Läpinäkyvyys vähintään 50 cm (jotta voi katsella kaloja hiekkapohjalla)
  • Helppo melottava (max 1-2 ohi kannettavaa patoa tai kaatuneiden puiden röykkiötä per tunti)
  • Mukavasti virtaava (ei silti vaaran paikkoja)

Kaartjoki, Turpoonjoki ja Teuronjoki täyttävät kriteerit!

Lähdimme melomaan Lammin biologisen aseman rannasta, jossa on hyvä laituri [karttalinkki] — ikävä kyllä kuvaa ei ole.

Pääjärvi on varsin suuri. Reilun 6 km jälkeen saavutaan Teuronjoen alkuun [karttalinkki].

Hämeenkoskella (Lammin biologiselta asemalta 10 km) on ensimmäiset ohi kannettava padot, kantomatka 80 metriä [karttalinkki]. Alla oleva kuvassa ohitus on jo tehty, kahlaan malliksi viime metrit.

800 metriä eteenpäin on seuraava ohitettava paikka, Jokelan pato [karttalinkki]. Huomaa kyltti: melonta seis! Koko Teuronjoen pituudelta reitti on yhtä hyvin ohjeistettu kuin tässä.

Laiskoina emme kanna patoa ohi (25 metriä), vaan lasken portaan alas narulla.

Seuraava kantopaikka on Hankalankoski, kantomatka 50 metriä [karttalinkki]. Tässä vaiheessa matkaa on tehty 13 km.

Hankalankosken jälkeen on monia helppoja virtapaikkoja, jotka antavat vauhtia melojalle — muutamat niistä leveitä ja kivisiä, jolloin lasken ne yksikkönä (tänä keväänä vettä on niin vähän).

Teuronjoen ensimmäiset 15 kilometriä ovat metsäisiä, vesi kirkasta. Pikku hiljaa joen kirkkaus vähenee, kun joki kulkee peltojen lomitse, kaloja ei enää näy.

Kun matkaa on tehty (biologiselta asemalta) 26 km, saavutaan Myllykylän koskelle [karttalinkki]. Teuronjoen kirkkain osuus on takana. Veden ruskeus lisääntyy, läpinäkyvyys on vähentynyt 20 senttiin.

Jos Teuronjoen haluaa meloa 2 päivässä, Myllykylän koski laavuineen ja vessoineen on hyvä yöpymispaikka. Kosken ohitus vaatii kanootin kantamista noin 100 metriä.

Teuronjoen palvelut eivät pääty Myllykylään. Tämä kyltti on 30 km biologiselta asemalta [karttalinkki].

Kyseessä on laavu.

Jatkoimme melontaa aina Mommilantien sillalle asti [karttalinkki]. Matkaa kertyi 43 km.

Tästä eteenpäin melontaa voisi jatkaa Mommilanjärven läpi Puujokeen ja edelleen Hausjärven-Ryttylän-Leppäkosken-Janakkalan kautta Hämeenlinnaan (biologiselta asemalta yhteensä 110 km). Meloin tuon loppupätkän heinäkuussa 2013, mutten raaskinut kirjoittaa siitä tähän blogiin, kun en pitänyt sitä sen arvoisena.

Latvavesissä on enemmän hohtoa. 🙂

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: