Kaamasjoen koskissa taas 9.-10.6.2015

Melottuani Tuomaksen kanssa Anarjohkan reissun (1.-8.6.2015), jatkoin seuraavana päivänä Karigasniemeltä bussilla kohti Ivaloa. Jäin pois 20 minuutin kuluttua Kaamasmukassa [karttalinkki], jossa minua odotti Tomi, jonka kanssa lähdin melomaan Kaamasjokea.

Olen jo melonut ja kehunutkin Kaamasjokea tässä blogissa vuonna 2013. Koska lähtöpaikka oli nyt eri (2013 lähdin Kielajoelta – nyt Kaamasmukasta), on syytä päivittää tähän artikkeliin uudet havainnot. (Alla olevassa kuvassa Kaamasjoelle tyypillinen leveä koski sekä leiripaikkamme, kalastajien tukikohta, jossa olisi ollut telttasaunamahdollisuus [karttalinkki].)

Päiväkohtaisiin tunnelmiin.

Tiistai 9.6.2015

Jäätyäni pois bussista täytin jälleen kanootin. Näkymä Kaktsajärven rannasta [karttalinkki].

Tomi meloi kovalla kanootilla kuten useimmat Avokanoottiyhdistyksessä tekevät (viidellä jäsenellä on myös kumikanootti + lisäksi muutamia koottavia kanootteja).

Näkymä etelään, jossa tien takana ovat Muotkatunturin paljakat.

Joki alkaa Kaktsajärvistä vähävetisenä, mutta pian tulee lisää vettä pohjoisesta Kaamasjoen päähaarasta [karttalinkki].

Hiiripöllö puussa ei välittänyt melojista (epätarkka kuva, pahoittelen, jonka takia tunnistus epävarma?).

Tilanne 1,5 tunnin jälkeen. Kosken poikki vedettyyn poroaitaan ei saa ajautua holtittomasti [karttalinkki]. Aidan alitus onnistuu helpoiten joen oikeasta reunasta – kuvassa aita on siis jo alitettu (kuva Tomi Kallio-Könnö).

Tämä voisi olla yleiskuva noin 15 koskesta, joita laskimme ennen kuin Kaamasjoki yhtyi Kielajokeen [karttalinkki].

Mitään vaikeaa ei tällä Kaamasjoen uudella osuudella tullut vastaan. Enimmäkseen mukavia I-luokan koskia, joita laskimme etukäteen tarkistamatta yksi toisensa jälkeen (=nautintoa). Näin teimme myös yllä olevan kuvan tapauksessa, vaikka koski tekee mutkan emmekä näe mitä (mahdollisesti vaarallista) mutkan takana on. Osaava meloja pitää näet huolen, että pystyy koska tahansa melomaan jompaan kumpaan rantaan ja pysähtymään sillä matkalla, jonka näkee esteettä edessään – yllä olevassa kuvassa oikeaan rantaan ehtii joen poikki, koska virrassa ei ole kova vauhti.

Kaamasjoen sijainti laajassa kuvassa.

Alla Kaamasjoen tarkempi sijainti. Lähdimme siis Kaamasmukasta. Meloimme ensimmäisenä päivänä 31 km ”kalamiesten tutkikohtaan” (kuva artikkelin alussa). Toisena päivänä meloimme 36 km Kaamaseen, minkä jälkeen joki rauhoittuu ja laskee pian Muddusjärveen. Molempina päivinä joki putosi noin 40 korkeusmetriä.

Kaamasjoki on logistisesti helppo omalla autolla liikkuvalle. Bussi kulkee reittiä Inari-Kaamanen-Kielajoki-Kaamasmukka-Karigasniemi kahdesti päivässä molempiin suuntiin (viikonloppuna kerran).

Melontaa voi jatkaa Inariin kuten tein heinäkuussa 2013. Tämän välin ja sen kosket olen kuvannut aiemmassa Kaamasjoen artikkelissa.

Torstai 10.6.2015

Lähdimme leiristä liikkeelle varhain. Poroja.

Tyypillinen Kaamasjoen leveä kivinen koski. Vesi ei virtaa kovin vauhdikkaasti, joten reittiä ei tarvitse suunnitella etukäteen – kivet ehtii väistellä lennosta (=nautintoa).

Toinen kuva.

Tomi treenaa yhden käden tekniikkaa. Ukkospilvet pudottelivat vettä päivän mittaan.

Yleisesti melonta Kaamasjoella oli tämänkin päivän etapilla sujuvaa. Kun koski tulee vastaan, sen voi laskea sukkana alas. Joessa on tosin myös 10 km pitkä suvanto, minkä läpi melominen pitkästyttää, kunnes kosket taas alkavat.

Vaikeitakin koskia on: Kaamasjoessa on kaksi koskea, jotka täytyy ennakkotarkastaa.

Ensimmäinen ennakkotarkastettava koski on Maaritinkoski [karttalinkki], jossa on valkoista vettä joen leveydeltä (lainaan kuvaa vuodelta 2013).

Vuonna 2013 laskin kosken oikeasta laidasta jääden kosken lopussa hiukan kiinni [Youtube-linkki]. Tällä kertaa laskin melko vasemmalta valkoisten kuohujen läpi ohjaillen, minkä vaikeusaste on II+. Tomi laski näiden reittien puolivälistä pohjaa kivikossa raapien, mutta yhtä kaikki turvallisesti.

Toinen ennakkotarkistettava koski on Tuurukoski [karttalinkki], mikä onkin varsinainen tapaus. Tämä poikkeaa Kaamasjoen muista koskista, sillä vedessä on vauhtia ja loppukuohut ovat keskellä suuret – Kaamasjoen vaikein koski, luokka III.

Nähtyään Tuurukosken loppukuohut Tomi katsoi, ettei hänen kanootti ole tarpeeksi ketterä, ja veti kanootin kosken ohi.

Ne loppukuohut sitten. Alla kuva heinäkuulta 2013, jossa Tuurukosken lopussa kivi keskellä muodostaa peräänsä valkoista vettä.

Harmittava juttu, ettei ole vertailukuvaa samasta kulmasta kesäkuussa 2015. Alla olevassa kuvassa vastaava kivi on joka tapauksessa veden peitossa muodostaen vielä suuremmat kuohut (kuvan keskeltä hiukan oikealle ja ylös).

Kuvasta ilmenee Tuurukosken pituus. Vauhti on kova myös ylempänä ja kaatuminen mahdollista, jos kanootti törmäisi poikittain kiveen.

Vuonna 2013 laskin kosken keskeltä [Youtube-linkki] (ohitan veden peittämän kiven kohdassa 1:11). Tänä vuonna Tomi kuvasi filmille, kun lasken vasemmasta reunasta, mikä vaatii pujottelua (ohitan veden peittämän kiven kohdassa 0:10).

Huh. Hyvin meni.

Tuurukosken jälkeen Kaamasjoessa on vielä muutama koski, joista Karigasniementien sillan alainen koski on vaikein ja kannattaa tarkastaa, vaikka me laskimme sen suoraan läpi [karttalinkki]. Sen jälkeen on 5 km helppoa melottavaa, kunnes saavutaan Kaamaseen eli tarkemmin Kaamasen kievariin, jossa tarjolla on ravintola, mökkimajoitusta, pieni elintarvikekauppa ja bussipysäkki [karttalinkki].

Suihkuraikkaana, 10 päivää melontaa takana.

Yhteenveto

Kaamasjoen melontaa voi lämpimästi suositella – hauska keskivaikea joki, paljon koskia. Aloitus Kaamasmukasta on mahdollinen vain kesäkuussa, jolloin vettä on paljon. Aloitus Kielajoelta on suositeltavampi, jos lähtö tapahtuu juhannuksen jälkeen. Kielajoelta lähtöä voi suositella myös siksi, että siinä on monia hienoja koskia ennen kuin Kielajoki yhtyy Kaamasjokeen.

Plussaa on sekin, että Kaamasjoen alku ja loppu on helppo saavuttaa: a) kanootti jätetään lähtöpaikkaan Kielajoelle tai Kaamasmukkaan, b) auto ajetaan Kaamaseen tai miksei vaikka Inariin, c) palataan bussilla takaisin lähtöpaikkaan, d) melotaan joki Kaamaseen/Inariin, jossa auto odottaa.

Toisaalta… niin se kuitenkin oli, että kaksi Kaamasjoella vietettyä päivää olivat laimeaa loppukohinaa verrattuna sitä edeltäneeseen 8 päivän Anarjohkan reissuun. Ei liinausta ylävirtaan, ei kanootin raahausta, ei jäässä olevia järviä, ei kantamista, ei repimistä pusikkojen läpi, vain melontaa ja hienoja koskia … eli mietinpä tässä vain miksi reissu on kunnon reissu vasta sitten, kun on ollut jotain ”todella rasittavaa”?🙂

Oli miten oli, ei se Kaamasjoen syy ole, että lähdin sinne vielä hienomman reissun jälkeen. Kaamasjoki on oikeasti yksi Lapin hienoimpia jokia!

2 Responses to Kaamasjoen koskissa taas 9.-10.6.2015

  1. Jonna Välikangas kirjoitti:

    Voit olla ihan varma tunnistuksesta, eli kyllä on hiiripöllö kyseessä🙂 Mukava pöllö kun päiväsaikaan usein istuskelee näkyvillä. Muutenkin hieno reissu ja mahtava reportaasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: