Patikointia La Palmalla 16.-23.1.2015

Tässä kokemuksia La Palmalla patikoinnista 16.-23.1.2016 (La Palma on Teneriffasta 90 km luoteeseen). Blogi-ideologian vastaisesti kokoan tähän artikkeliin kaikki La Palmaa koskevat retket ja havainnot, jotta tämä palvelisi paremmin lukijaa.

(Muita kirjoittamiani Atlantin patikointiartikkeleita: Gran Canaria, Teneriffa, La GomeraAzorien São Miguel, Azorien keskisaaret, Färsaaret.)

24614386639_4f2c84ae6c_z

Aloitetaan.

Käytin patikoidessa Paddy Dillonin kirjoittamaa Walking on La Palma -kirjaa vuodelta 2011, jota suosittelen. Kirja esittelee yhteensä 45 reittiä, joiden korkeuserot ja aika-arviot helpottavat suunnittelua – samoin tieto miten pääsee reitin alkupisteeseen ja lopusta pois (usein bussilla). Kaikki kirjan reitit ovat käveltävissä yhdessä päivässä, mutta jotkut ovat kovin vaativia (niistä myöhemmin lisää). Kirjan oheen kannattaa hakea turisti-infosta kelpo kartta (ilmainen), jossa patikointireitit näkee laajemmassa yhteydessä.

Kerrataan perusasiat.

Suoria lentoja ulkomailta La Palmalle ei monta ole, mutta Berliinin kautta pääsee perille (Air Berlin).

Laivaliikennettä La Palman ja Teneriffan välillä on muttei joka päivä. Aikatauluja löytyy Armas– ja Fred Olsen -yhtiöiden sivuilta.

Retkikaasu ostetaan espanjankielisissä maissa rautakaupasta (ferreteria). Kattilat sun muut ateriointivälineet tuon Suomesta.

Retkiruoaksi kaupasta saa säilykkeitä (mm. monia lihapullalaatuja), riisiä, pätkittyä spagettia, puurohiutaleita. Jos joku ihmettelee, että mainitsen tästä, niin voin kertoa, että esim. Etelä-Amerikassa kaupoista ei lihasäilykkeitä saa – La Palmalla ei onneksi tarvitse turvautua tonnikalaan.

Vettä voi juoda hanasta, sillä La Palma on puhtaan veden suhteen omavarainen. Maanalaiset vesivarastot purkautuvat lähdepuroina suoraan vuorten rinteistä, mikä mahdollistaa vesitäydennyksen joillakin reiteillä. Itse kannoin kuitenkin veteni repussa enkä maistellut lähdevesiä.

Bussireitistö on La Palmalla on kohtalaisen kattava. Reitistön akselin muodostavat pääkaupunki Santa Cruz de La Palma sekä itärannikon Los Llanos. Näiden kaupunkien väliset kolme bussireittiä kulkevat pohjoisrannikon kautta, etelärannikon kautta sekä suoraan saaren halki vuorten läpi (muitakin bussireittejä on). Aikataulut mahtuvat kaksipuoleiseen A4-monisteeseen, joka on saatavilla turisti-infoista ja hotelleista sekä online tästä linkistä (saari mahtuu 46 x 26 km neliöön). Patikoijan kannalta harmittava seikka on, että bussilla ei pääse muutamiin keskeisiin patikoinnin lähtöpisteisiin – siitä myöhemmin lisää.

Aurinko pysyttelee La Palmalla horisontin yläpuolella tammikuussa 10 ja puoli tuntia (klo 8:00-18:30). Pimeä tulee nopeasti. Kiitän GPS-paikannintani, joka kertoo montako tuntia on auringonlaskuun.

Leirintäalueita La Palmalla on muutamia, mutta mikään niistä ei ole kätevässä paikassa bussireitistöön nähden. Jokamiehen oikeutta ei ole, mutta villitelttailua kuulemma tapahtuu. Koska olin ottanut teltan mukaan, nukuin yhden yön ihan virallisesti ja luvan kanssa Caldera Taburienten leirintäalueella (luvan saa kansallispuiston infosta, Centro de Visitantes Parque Nacional).

Patikointireitit ovat La Palmalla selkeitä, muodostaen koko saaren kattavan verkoston – tämä on merkittävä ero Teneriffaan ja Gran Canariaan, joissa vastaavaa polkuverkostoa ei ole, vaan reitit ovat enimmäkseen yksittäisiä.

Polkujen tärkeissä risteyskohdissa on viittoja.

Reitistöjä on rinnakkain kaksi ja kylttejäkin erilaisia, keltainen (paikallisreitit, PR-LP) ja punainen (pääreitit, ylemmässä kuvassa punaisella taustavärillä tai alempana erillisessä kyltissä, GR NNN).

GR 130 kiertää saaren ja GR 131 läpäisee sen pituussuunnassa komeimmalta kohdalta. La Palman GR-reittejä voi tarkastella myös netissä tästä linkistä.

Jos polun mutkassa ei näy kylttiä, kannattaa etsiä katseellaan värikoodeja – paitsi punaisia ne voivat olla myös keltaisia.

Alla ”the path continues this way”.

Reitistöjen keskeisissä pisteissä (taukopaikoilla) on infotauluja. Tämä on El Pilarissa.

Tuo ei ole aivan edustava kuva, sillä infotaulun sisältö on enemmänkin tällainen (sisältäen mm. korkeuskäyrät kolmelle Los Andenesin läpi kulkevalle reitille).

24907965292_5659a496a5_z

Vaelluskengät vai lenkkarit? Otin mukaan kahdet lenkkarit ja valinta oli hyvä, kun sadetta tuli vain yhtenä yönä. Moni muu käytti raskaampia vaelluskenkiä eikä sekään huono valinta ole.

Polkuni satelliittikuvan päällä.

24440020964_92425b9d78_b

Sitten patikoimaan. Kerron reiteistä, joita kävelin, mutta kukin valitkoon omat reittinsä.

Lauantaina 16.1.2016

.. otin ensin bussin Santa Cruzista Fuencalienteen, saaren eteläosaan. Lähdin kävelemään Walking on La Palma -kirjan reitin 45 loppuosaa kohti Faro de Fuencalienten majakkaa – siis 900 metriä mäkeä alas. Ohitin aluksi Volcan San Antonion aikeena palata sinne takaisin iltapäivällä.

Nousin tunnin kuluttua Volcan Teneguian päälle katsomaan maisemaa kuin kuussa.

25001847966_8a8a363ef9_z

Volcan Teneguian kraateri (edessä) muodostui 1971 purkauksessa. Ylhäällä silhuettina on Volcan San Antonio, jonka olin ohittanut (se purkautui 1677).

Volcan Teneguia on melko epämääräisen muotoinen. Alla oleva lisäke on meren puoleinen huippu.

25028192915_662f8a1646_z

Jatkoin alas kohti La Palman eteläkärjen majakkaa. Tulivuorihiekan tummentamat polut ovat yllättävän sävykkäitä.

25001848136_d263518e86_z

Majakalle saavuin juuri sopivasti hypätäkseni pikkubussiin, jolla pääsin rinteen takaisin ylös.

24934894171_662f8a1646_z

Tässä vaiheessa on sanottava, että La Palman bussiaikataulujen lukemista hankaloittaa se, että paikoilla on tuplanimiä:

  • Fuencaliente = Los Canarios
  • San Pedro = Brena Alta
  • Villa de Garafia = Santo Domingo

Esim. yllä olevassa kuvassa bussin etuikkunassa lukee ”203 Fuencaliente”, mutta aikataululehtisessä linjan 203 kohde on ”Los Canarios”. Sama paikka silti.

Jäin bussista San Antonion tulivuoren kohdalla. Kyseessä on turistinähtävyys ja museo, jossa on sisäänpääsymaksu. Poimin museon tarjonnasta seuraavan kuvan, johon editoin päälle purkausvuosia.

25024501856_6331909669_z

Saaren yläosan keskellä oleva Caldera Taburiente on silmiinpistävä (kaldera = romahtaneen tulivuoren kattilamainen laakso). Tämä kaldera ei muodostunut tulivuoren räjähtäessä (kuten tavallista), vaan selkeä mereen viettävä muoto syntyi eroosion vaikutuksesta. Siis samalla tavalla kuin liian jyrkiksi rakennetut hiekkakasat lopulta sortuvat.

San Antonion tulivuoren kraaterin reunaa pääsee kävelemään. Pohjalla kasvaa kanarianmäntyjä.

24424385023_2bae4075b2_z

Kraaterin reunaa voi kulkea puoli kierrosta. Polun päässä on näköalatasanne, josta aukeaa maisema etelään.

24397581014_0d13c47e30_z

Merta vasten näkyy Volcan Teneguian huippu, jossa kävin aiemmin. Horisontin sumussa näkyy Hierro, eteläisin Kanariansaari.

San Antonion muoto on pyöreä, mutta kraaterin muotoa on hankala hahmottaa sen reunalta.

25001848026_cfc0d0cdb6_z

Pyöreys näkyy kuitenkin hyvin satelliittikuvasta [Google Maps -linkki].

Palasin bussilla Santa Cruziin. Kävelyä 11 km.

Sunnuntaina 17.1.2016

.. minulla oli yhä ongelma, ettei Air Berlin ollut tuonut laukkuani. Päätin tehdä toisen lyhyen patikoinnin ja tutkia La Palman rinteiden lähdevesiä = Walking on La Palma -kirjan reitti 2.

Otin bussin San Pedroon (eli Brena Altaan), jonka keskustasta kävelin ulos opaskirjan ohjeiden mukaan. Rinne kylpi aamuauringossa.

24933761502_5d6544acdf_z

Ohjeiden mukaan löytyi polun alku ja lopulta metsäpolku, joka nousi laakeripuumetsään.

24684202359_90f3bf96c2_z

Polku kulkee viiden rinnelähteen kautta. Mikään niistä ei ole erityisen näyttävä, sillä vesi on nykyisin putkitettu yhdyskuntakäyttöön. Alla malliksi Fuente Espinel, jossa vettä näkyy, kun luukun avaa.

24756251620_922f01f791_z

Myöhemmin kuulin, että pohjoisrannikolla olisi näyttävämpiä rinnelähteitä, joissa vesi purkautuu rinteestä roiskuvina putouksina. Jos se kiinnostaa, niin kyseessä on Walking on La Palma -kirjan reitti 31.

Juoksu on La Palman urheilua. Päivän mittaan minut ohitti usea juoksija.

24424980083_f840288f9a_z

Palasin San Pedroon. Koska päivä ei ollut pitkällä, kävelin reittiä 35 San Pedrosta kohti Santa Cruzin hotelliani. Reitin paras nähtävyys on Buenavistan näköalakukkula.

25052294465_8b92a132b3_z

Tuolla rinnemetsissä olin hetki sitten tarponut.

Näköalakukkulan toisella puolella on mahtava maisema Santa Cruziin 400 metriä alempana.

25025939156_3bf6ed2b49_z

Santa Cruzin eteläosa sijaitsee tulivuoren kraaterissa. Alla todisteeksi pari päivää myöhemmin bussin ikkunan läpi otettu räpsäys (näköalapaikka on kraaterin reunalla).

24425436093_b0cbbf7a40_z

Kaupungin pääkadulta kraaterin havaitsee korkeana rinteenä.

24684659199_61b6d43d5f

Takaisin reitille 35, joka kulkee Buenavistan jälkeen alas kapeita katuja.

24934210302_146d1a1768

Jyrkkiä kapeita katuja.

24934210222_cceeded7f2_z

Santa Cruzin maasto asettaa rakentamiselle kiinnostavia haasteita. Tähän 100 metriä leveään pitkulaiseen laaksoon mahtuu 1500 asukkaan lähiö ja yksi katu.

25052294525_d3395c40f0_z

En yleensä kuvaa kaupunkeja, mutta olkoon tämä poikkeus, sillä oikeastaan katson näissä kuvissa ihmisen kekseliäisyyttä enkä kaupunkia.

Kävelyä 15 km, 600 nousumetriä.

Air Berlin toimitti laukkuni illalla. Teltta ynnä muut retkivarusteet vihdoin saapuivat.

Maanantaina 18.1.2016

.. otin bussin Caldera Taburienten kansallispuiston infoon (Centro de Visitantes Parque Nacional), joka sijaitsee La Palman keskusvuoriston itäpuolella. Bussi ei kulje vuoren yli vaan tunnelia pitkin läpi.

Tavoitteeni oli kävellä Walking on La Palma -kirjan reitti 15 ja huiputtaa Pico Bejenado, joka reunustaa Caldera Taburiente -kattilalaakson eteläpuolta. Otin kansallispuiston infosta taksin La Cumbrecitaan (8 euroa), joka itsessään on upea paikka.

24952676082_30b0f4d533_z

Googlen katunäkymäautokin on tässä käynyt [Google-katunäkymä].

Kävelin kiemurtavaa rinnepokua ylös. Pian saavutin huikean poseerauspaikan.

24443932463_5f5d0c67f7_z

Kattilalaakso on kuvassa vasemmalla puolella.

En pysty valitsemaan kumpi on parempi joten toinen kuva.

24952676252_f6788dc6d8_z

Polku jatkuu vinossa rinteessä.

24703161169_bfa10e6f9a_z

Parin tunnin kuluttua Pico Bejenado.

24440147914_f80f107fec_z

Toinen kulma.

24440147484_c2aa0e718e_z

Evästelin ja lähdin alas sveitsiläispariskunnan kanssa.

24703161029_bfa10e6f9a

Yllä olevan kuvan taustalla on matalampi huippu Roque de Los Cuervos, johon seuraavaksi kävelin.

24977494581_7887fa16e9_z

Kanarianmännyt ovat niin graafisia.

24775195830_fe9ab878a2_z

Palasin La Cumbrecitaan, josta sain kyydin kansallispuiston infoon, josta edelleen bussilla Santa Cruziin. Kävelyä 10 km, 600 nousumetriä.

Tiistaina 19.1.2016

.. lähdin kävelemään volcano trackia eli Walking on La Palma -kirjan reittiä 45, tarkemmin sen alkuosaa – lopunhan olin kävellyt jo 3 päivää aiemmin. Volcano track on La Palman yksittäisistä patikointireiteistä tunnetuin.

Tämänkin päivän aloitin ottamalla bussin kansallispuiston infoon. Sieltä jatkoin taksilla El Pilariin (12 euroa), joka on monen patikointipolun alkupiste. El Pilarin valtavien kanarianmäntyjen tunnelmaa voitte aistia Googlen katunäkymästä.

Aamu oli viileä ja maa osin jäässä. Brittiryhmä lähti samalla hetkellä kuin minä.

24953951842_02c4eaf9b6_z

Alkureitti kulkee metsässä. Silloin tällöin aukeaa näkymä Caldera Taburienteen.

24704436249_37b970694d_z

Puolitoista tuntia kuluu, kunnes näkymä avartuu. Kuvaussuunta on pohjoiseen, eli sama kuin edellä. Eilinen huippu Pico Bejenado näkyy taustalla.

25045740076_cb2ebc6f11_z

Pidin ruokataukoa Volcan Hoyo Negrolla. Tämä syntyi vuoden 1949 purkauksessa.

24953951672_f8e1a417cb_z

Maastossa tämä ei vaikuta pyöreältä kraaterilta, mutta satelliittikuvassa se on sellainen [Google Maps -linkki].

24776475960_2c8bc031f2_z

Seuraava huikea maisema on Durazneron laavatasanko. Tämäkin syntyi 1949.

24441424634_0c3a4ea8c2_z

Polku ei laskeudu tasangolle vaan jatkuu tumman maiseman läpi. Metrin leveältä polulta ei voi eksyä.

24445212693_0f09ef4a76_z

Katse taaksepäin. Myötävalossa äskeiset tummat vuoret ovat ruskeita.

25072082785_c1cc7f9b19_z

Korkeimmillaan volcano track nousee 1950 metriin.

Reitin seuraava kiinnostava tulivuori on Volcan Martin, joka syntyi 1646 purkauksessa. Alla olevan kuvan terävä kärki on tulivuoren kraaterin oikeanpuoleinen rinne.

25045740546_977feed23d_z

Tein sivulenkkiä nähdäkseni kraaterin syvyyksiin.

24441424424_81ab1230bc_z

Sillä välin kolme italialaisnaista käveli alhaalta ohi.

24441424354_193b8570d0_z

Maaston värit ovat huikeat. Kun valo hohtaa kanarianmännyn pitkissä neulasissa, se vain korostaa maaston kontrastiväritystä, joka on suomalaiseen makuun outo.

24776475570_f6967f5122

Vielä yksi kuva-arvoitus. Miksi 30-50 senttiset laavakivikeot ovat järjestyneet noin suoriin riveihin? Tämä ei ollut ainoa paikka, joten en heti usko ihmisen tuota tehneen. Vaaleammat alueet laavakivien ympärillä ovat kanarianmäntyjen ruskeita kuivia neulasia, joita tuuli järjestää laavakekojen viereen.

24776475330_62d6f1df37_z

Kyselin asiaa jo sosiaalisessa mediassa geologitutulta, mutta vastausta arvoitukseen ei löytynyt.  Ehkä tuo on sittenkin ihmisen tekemä puunistutuskokeilu – keot ovat alunperin suojelleet taimia, joista mikään ei menestynyt ja kokeilu hylättiin.

Jutustelin loppumatkan italialaisten kanssa.

24704436369_bfeb10f737_z

Päätin kävelyn Fuencalienteen, josta palasimme koko ryhmä bussilla Santa Cruziin. Kävelyä 19 km, 600 nousumetriä.

Keskiviikkona 20.1.2016

.. matkustin aamubussilla pohjoisrannikolle Villa de Garafiaan, joka on toiselta nimeltään Santo Domingo (ensimmäistä nimeä käytetään kartalla, toista bussiaikataulussa). Kyseessä on Walking on La Palma -kirjan reitti 40, jota kuulin kehuttavan kauneimmaksi rannikkoreitiksi.

Parisataa metriä kuljettuani reitti poistuu asfaltilta ja putoaa rotkoon.

24723656159_da9df9816e_z

Jälleen merkinnät ovat selkeät.

24464460873_b846f1929b_z

Alkumatkan merinäkymää.

24795721250_8ffd659382_z

Polku kulkee kaktusten keskellä.

24464460293_b0fe3d3190_z

Näiden miesten työnä on kunnostaa tämä reitti vielä helpommin käveltäväksi ja selkeämmäksi.

24795721430_7398a774f5_z

Vastaan tuli mies maalisankon kanssa. Piti ihan kokeilla seuraavaa merkkiä.

24460640104_c78515d2b4

Tälle reitille tullaan tämän näkymän takia.

24723656569_9cc29c035e_z

Useat lopettavat kävelyn edessä olevaan kylään (Don Pedro) ja soittavat taksin paikalle – tai ainakin näin muut patikoijat kertoivat minulle tekevänsä.

Itse jatkoin kohti Francesesia, sillä tämän jälkeen näkymät vain paranevat.

24723656609_3778e76ae0

Jälleen mäkeä alas meren tasoon ja sitten takaisin ylös.

24998012441_fbb395d9fd_z

Näkymä sinne mistä tulin.

24973159032_b50132e6bb

Vielä yksi näkymä pohjoisrannikolle. Alla oleva kylä on La Fajana.

25091325085_30eee5fdb7_z

Upea rannikkoreitti.

Yritin kävellä tämän reitin Walking on La Palma -kirjan suositusaikaan = Garafiasta Francesesiin 17 km 5 tunnissa (1300 nousumetriä). Syynä tavoitteeseen oli, että bussit kulkevat pohjoisrannikolle harvakseltaan (2 tunnin välein) ja halusin ehtiä hotellille ajoissa.

En kuitenkaan pystynyt edes 6 tuntiin, vaikka pidin reipasta vauhtia. Ilmeisesti Paddy Dillon on ollut hurjassa kävelykunnossa tätä kirjaa laatiessaan? Tämä havainto sinetöi päätöksen olla kävelemättä reittiä 44, jonka arvelin olevan erittäin upea. Jos Paddy Dillon arvelee sen kestävän 11 tuntia, niin paljonko se on minulle? Siinä ei vuorokauden valoisa aika riittäisi?

Oli miten oli, palasin myöhäisbussilla Francesesista takaisin Santa Cruziin. (Täkäläisiä bussikuskeja voi kehua, kun ajavat Francesesin kapeita teitä. Googlen katunäkymäauto ei ole sinne uskaltautunut.)

Torstaina 21.1.2015

.. pakkasin mukaan rinkan ja lähdin bussilla Los Llanosiin, La Palman toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Olin hakenut aiempana päivänä kansallispuiston infosta lupapaperin telttailla Caldera Taburienten pohjalla sijaitsevalla leirintäalueella. Lupa on ilmainen ja se kirjoitettiin niin, että pystyin valitsemaan minä yönä siellä yövyn.

Patikointireitti 17 alkaa Los Llanosista, mutta koska kaupunkinäkymät eivät minua kiinnosta, otin taksin Los Brecitosiin, joka sijaitsee syvällä kattilalaakson sisällä.

Ken vuokra-autolla Los Brecitosiin pyrkii, tietäköön, että tie on kapea.

25001281251_1af9d0ac61_z

Los Brecitosin näköalapaikka. (Täälläkään Googlen katunäkymäauto ei ole vieraillut.)

25094591365_403f39f93b_z

Toinen suunta. Taustan vuori on jälleen Pico Bejenado, jossa kävin 3 päivää sitten.

25094591205_88eee403b3_z

Kävelin pitkään mukavan belgialaispariskunnan kanssa.

25001280901_5899e26ed7_z

Mirador del Lomo de Tagasaste = upea näkymä – taustalla Pico Bejenado.

24726925919_d41c08a6b4_z

Saavuin leirintäalueelle, johon pystytin teltan. Illan mittaan paikalle kertyi 7 telttaa.

24463898194_66a755f8fd_z

Päiväkävelijöille leirintäalue on vain välietappi. He jatkavat polkua, joka kulkee kattilalaakson pohjaa myöten laaksosta ulos.

Leirintäalueen päärakennuksessa on mm. vessat ja lavuaarit. Suihkua ei ole, mutta pestä voi purossa, kunhan ei käytä pesuaineita.

25068580356_da90f320d2_z

Paikalla oli myös metsänvartija, jolta kuulin, ettei tulta saa tehdä. Ei edes retkikeittimellä, sillä 5 cm paksu neulasmatto syttyy hetkessä tuleen.

Sen uskon. Maastopaloja on täällä tapahtunut, sillä kun paikallisia kanarianmäntyjä katsoo tarkemmin, niiden pinnat ovat noessa – ovat siis pysyneet hengissä viime maastopalon yli. (Tiukkoihin sääntöihin vaikuttaa sekin, ettei ole satanut 5 viikkoon.)

Kiertelin laakson pohjalla kuvaamassa. Kauempaa katsoen leirintäalue sijaitsee kahden kukkulan välisessä satulassa. Taustalla Pico Bejenado.

24976424832_a3bf3ce6f3_z

Tästä polku lähtee alas. Taustalla Pico Bejenado.

24463898354_45e3067208_z

Nousin 200 metriä vastarinnettä saadakseni kuvaan terävän mäen = Roque del Huso.

24467722773_071bd70efd

Illan valot kattilalaakson reunoilla.

25001280931_ef7d8f4e49_z

Iltaruoka oli kehnonpuoleinen. Minulla oli lihapullapurkki ja nuudeleita, mutten voinut lämmittää niitä, kun retkikeitintä ei saanut käyttää. Söin lihapullat kylmänä ja sekoitin joukkoon puurohiutaleita.

Kävelyä 11 km, 400 nousumetriä.

Perjantaina 22.1.2016

.. heräsin tapani mukaan varhain. Aamun valot.

25069101856_757625b88c_z

Toinen kulma.

24727765829_40444718cb_z

Hetken kuluttua.

25095433195_ee472caf24_z

Kävelemään.

25095433005_c4248dbf8c_z

Jonkin kilometrin jälkeen polku alkaa seurata joen pohjaa. Välillä polku nousee ylemmäs, kun jokipohja ei ole kulkukelpoinen.

Lähdin sivupolulle katsomaan Colores-vesiputousta.

24977260822_d8aa575eb4_z

Puron väri syntyy rautaperäisestä kalliosta.

24977868712_137f4dbfda_z

Itse vesiputous.

24799823540_b12f857692_z

Takaisin pääpolulle. Vastaan tuli ihmisiä, jotka nousivat joen pohjaa ylös, kun minä laskeuduin sitä alas. Kuvassa on päivän hankalin paikka, jossa jouduin laskemaan pyllymäkeä puroon.

24728489649_7ece37b2f7_z

Sama paikka alhaalta katsoen.

24799824180_486868fdf6

Liian hankala, tuntui moni miettivän ja kääntyi tässä kohdassa takaisin. Myöhemmin kuulin, että tämä on mahdollista kiertää – en vain ollut huomannut kuinka.

Patikointi päättyi Barranco de las Augustias -parkkipaikalle, josta liftasin takaisin Los Llanosiin ja edelleen bussilla Santa Cruziin. Kävelyä 12 km.

Lauantai 23.1.2016

.. oli viimeinen patikointipäivä. Hotellin edessä odotti taksi klo 7, minkä olin sopinut jo eilen taksitolpalla. Matka La Palman korkeimmalle huipulle (Roque de los Muchachos) maksoi 50 euroa.

Pysähdyimme matkalla monesti, sillä Teneriffan korkein vuori Teide näkyi 130 km eräisyydeltä upeissa väreissä.

25003287851_5ce943bb08_z

24465893064_16d81c9e0b_z

24465892754_fcba31920b_z

24978412822_a21eb3f6ed_z

La Palman korkein huippu Roque de los Muchachos, 2426 metriä, on Teiden jälkeen Kanariansaarten toiseksi korkein. Se on helppo saavuttaa, sillä parkkipaikka on 20 metrin päässä.

25070260896_477d4f8620_z

On jonkinlainen antikliimaksi, kun katselee noita 2,5 metriä korkeita ”mutapaakkuja”. Tässä vielä Google-katunäkymä [linkki].

Lähellä on parempiakin näköaloja Caldera Taburienten kattilalaaksoon.

25003288211_09babda0c5_z

Lähdin kulkemaan kattilalaakson reunapolkua, jonka lähellä kulkee asfalttitie lukuisille suurille kansainvälisten järjestöjen teleskoopeille. Korkea vuori ja ohut yläpuolinen ilmakehä parantavat näkyvyyttä.

25096589905_9426bfa30f_z

Reunapolulta aukeaa näkymiä alituiseen moneen suuntaan.

25003288151_6f24446ea0_z

Merkitsin kuvaan punaisilla viivoilla paikkoja, joissa kävin.

  • Vasemmalla volcano trackin korkein kohta.
  • Hiukan keskemmällä Pico Bejenado.
  • Laakson pohjalla Caldera Taburienten leirintäalue.
  • Oikealla La Palman korkein huippu, Roque de los Muchachos.

Lisäksi ulapalla kelluu Hierro-saari 100 km päässä.

Lähikuvassa volcano track (takana vasemmalla), Pico Bejenado (oikealla) ja Hierro (ulapalla).

24465892814_fbc5daa47c_z

Olisin voinut jatkaa vuorenhuippupolkua pitemmällekin ja päätyä lopulta El Pilariin, mutta se juuri oli Paddy Dillonin reitti 44, jonka hän arvioi 11 tunnin mittaiseksi. En ehtisi. Niinpä lähdin Los Andenesin kohdalla laskeutumaan alas reitin 27 mukaan.

24800981310_d155d20fbd_z

Lopetin patikoinnin Roque del Faroon. Kävelyä 15 km.

Yhteenveto

La Palma on hieno patikointikohde kuten kaikki muutkin Kanariansaaret ovat olleet. Erityistä siellä on Caldera Taburienten ympäristön reitit sekä volcano track, jossa voi aistia, että La Palma on yhä geologisesti aktiivinen. (Toinen aktiivinen saari on Hierro.)

Nähtyäni neljä Kanariansaarta alkaa erojakin saarille hahmottua. Perheille paras on La Gomera, josta löytyy helppoja selkeitä patikointireittejä – ja toki vaikeampiakin. Teneriffa ja Gran Canaria sopivat kaikille. La Palma on vaikeammasta päästä, sillä kiinnostavimmat reitit vaativat kuntoa – osahan jäi minulta kävelemättäkin. (La Palmalla järjestetään myös Transvulcania-maraton, jossa juostaan saaren halki 76 km = peräkkäin reitit 43-44-45.)

Oiva reissu jälleen. Ensi vuonna taidan mennä Hierrolle, mutta katsotaan…

Advertisements

13 Responses to Patikointia La Palmalla 16.-23.1.2015

  1. Caide says:

    Jos ei korkeat paikat pelota, niin suosittelen myös Madeiralla käymistä, siellä on hienot levadareitit. Jos haluaa satumaisia maisemia, niin Azorit on mahtava kohde, sinne lähdemme nyt ensi viikolla jo kolmatta kertaa ja polkuja riittää vieläkin.

    • Kiitos kommentista Caide. Madeiralla kävin 1997 eli niin kauan sitten, että voisi mennä uudestaan. Azoreista puolestaan minulla on jo 2 artikkelia linkattu tämän tekstin alkuun.

  2. TapaniK says:

    Olipas taas mielenkiintoinen postaus! Itselläni on vain kaukaisia muistoja Kanarialta – peräti 70-luvulta – ja silloinkin käytiin vain Gran Canarialla ja Teneriffalla. Vieläkö La Palmalla on näkyvää vulkaanista toimintaa?

    • Kiitos kommentista ja erinomainen kysymys tuo vieläkö La Palmalla on näkyvää vulkaanista toimintaa? Ei ole, jos tarkoitat Islannin kaltaisia geysirejä tai kuplivia mutalähteitä.

      Minulla on käsitys, että Islannissa maanalainen toiminta on ihan pinnassa ja siksi se näkyy niin hyvin. Kanariansaarten vulkaaninen aktiivisuus on meren pohjassa, jossa on syntymässä uusi saari lännemmäksi kuin muut (mutta kestää miljoona vuotta ennen kuin se nousee pintaan). Tarvitaan poikkeuksellisen suuri vulkaaninen paine, jotta se näkyy La Palmalla tai Hierrolla — sellaista sattuu vain pari kertaa vuosisadassa.

      • TapaniK says:

        Lähinnä ajattelin, että onko jotain sellaista, mitä muistelen Teneriffalla olleen, kuten kallionkoloja, joista nousee kuumaa höyryä. Harmi, että uuden saaren kasvaminen pintaan asti kestää niin kauan. Lapsuudesta muistan, kuinka minua suuresti kiehtoi kirjastosta löytämäni kirja, jossa kerrottiin Surtseyn saaren syntymisestä Islannin rannikolle.

  3. samapatuo says:

    Moi. Voit katsoa miltä Palman sää näytti osin samaan aikaan eri saaren vinkkelistä nähden. Youtubeen hakusanaksi La Gomera 2016 01. Palailimme Teneriffan läpikävelyn kautta (Los Cristianos – Puerto de la Cruz- San Andres) ja nyt palailu patikointia jo itse Euroopan mantereen puolella.

    • Kiitos. Olipa hieno ja sadunomainen video La Gomeralta, joka jätti tilaa mielikuvitukselle. Kun kukaan ei puhunut mitään eli ohjannut katsojan ajatuksia, niin asia alkaa elää katsojan päässä. Tuttuja paikkoja tietysti, mutta se ei ollut mulle filmissäsi pääasia, vaan antoi inspiraatiota johonkin samantapaiseen. Jätti hyvän muistijäljen.

  4. jokke says:

    Tuota, tuota. Luin juttusi uudestaan koska käytän tämän päivän ensi vuodenvaihteen reissun valmisteluun. Juuri tuonne La Palmalle. Myöhemmin olen muualla reissussa ja en ehdi. Mieleen tuli yksi pointti kokemastasi sivuseikasta. -Tavarasi eivät myöhästy kun ne ovat pelkkiä käsimatkatavaroita. Matkasi on maanläheisempi, mitä vähemmillä tavaroilla liikut. Teltan kiilat eivät yleensä läpäise käsimatkatavaroiden syyniä, mutta telttakaarien kanssa olen päässyt aina lävitse. Seikkailusi alkaa siis heti lentokoneen laskeuduttua määränpäähän ja muiden matkalaisten jäädessä matkatavarahihnan ääreen ynnä jatkokuljetusbussien ruuhkaan. Astut ulos terminaalista, hautaat matkavaatteesi maahan koirien ulottumattomiin ja olet vapaa. Se on se tunne jota haen yhä uudestaan.

    • Käy se noinkin. Itse en ole grammanviilaaja luonteeltani (=jaksan kantaa), joten minulle tuo menettely ei luontevasti sovi. Hyvä idea silti.

  5. Jokke says:

    Jos käytit keitintä niin mistä ferreteriasta ostit kaasupurkin? Oliko puhkaistava (adapteri) vai jopa kierteellinen?

    • Ferreteria oli kävelykadun varrella 100 metriä Santa Cruz de La Palman turisti-infosta. Muistaakseni kaasupurkki oli kierteellä, ei puhkaistava. Aina silti varauduttava myös puhkaistavaan. Hyvää reissua!

  6. Jokke says:

    Ostin kaasun Ferroboxista Brena Altasta. (https://www.youtube.com/watch?v=LIRX-XuZGWY) …Joko kävit El Hierrolla? Pohdin tässä saaren länsipään vesihuoltokysymystä. Tarkoitus on kiertää saaren jokainen sakara vaeltaen nonstoppina ja Fronteran vedet täytyy riittää Taibiqueen asti useamman yön yli kun historiallisella Ferron nollameridiaanilla pitäisi käydä. Ellei juomavesiä saa jostain lännempää? Tiedätkö saako jostakin ostettua? Tai arvittaessa puhdistan luonnonvesistä jos vähääkän virtaavaa ja kirkasta.

    • Ensinnäkin kiitos La Palma -filmistä. Alussa oli minulle uusi reitti – lopussa perin tuttu polku upeassa Taburienten kraaterissa. Säät olivat teillä huomattavan kosteita verrattuna minun La Palma -kokemukseen. Onnittelut hyvästä reissusta!

      El Hierro sitten. Lainasin lokakuussa 2016 kirjastosta patikointioppaan millaisia reittejä El Hierrolla on. En syttynyt. Niin päätin, että olkoon – ilman kipinää en El Hierroon lähde (tai reissuun muutenkaan). Tämä on ensi kerta moneen vuoteen, että olen talven Suomessa. Kysymykseesi en tiedä vastausta. Toivottavasti asia retkeaa aikanaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: