Ternaten ensimmäinen päivä 4.3.2016

Ensimmäinen päivä Ternatella tarjosi jäyhälle pohjolan pojalle myönteisiä yllätyksiä.

Niitä suoraan sanoen tarvitsin, koska hotellia en ollut onnistunut etukäteen buukkaamaan. Ternate on niin pieni, että kun tänne aikoo tuhatkin auringonpimennyksen seuraajaa, vähäiset hotellit ovat täynnä.

Mutta lähdetäänpä alusta.

Laskeuduin Ternatelle ja totesin, että aiemmat Google Mapsin maisemat ovat todellisia. Kuvassa Ternaten naapurisaari Tidore.

Myös tuo Lauttasaarta pienempi Maitara on paikoillaan Tidoren ja Ternaten välissä.

Lentokentältä ulos tullessa minua tervehti australialainen Stefan. Täydellinen yllätys. Stefaniin olin tutustunut Färsaarilla edellisen auringonpimennyksen yhteydessä. Energiapakkaus Stefan toimii täällä kavereilleen pimennysmatkaoppaana. Neljästä odotetusta kaverista kaksi saapui samalla koneella kuin minä – toiset kaksi olivat jääneet jumiin Singaporeen tai johonkin, joten sain heidän hotellihuoneen itselleni. Yhdeksi yöksi, mutta kuitenkin. Bingo.

(Paikalliset tuntevat nimen Stefan the Balloon, koska mies aikoo lähettää taivaalle kameran ja sääpallon kuvaamaan auringonpimennystä, jos pilviä sattuisi tulemaan. Luvat on kuulemma jo hankittu.)

Lähdin harhailemaan Ternaten kaduille, koska jotain muuta pitäisi seuraaviksi öiksi keksiä.

Hello mister! Ihmiset ovat ystävällisiä ja tervehtivät turistia. Hello, huudahdan takaisin. Koulutyttöjen joukkue kikattaa vastaukselleni, koska siihen heidän kielitaidon rajat taisivat loppua. Kun minulle tulee tunne, että joku saattaisi osata englantia enemmän (esim. kirjakaupassa), kysyn missä on turisti-info. Menestykseni on heikko.

Muistan, että laukussani on Lonely Planetista otettu kopioprintti, jonka avulla Ternaten turisti-info varmaan löytyisi. Kopioprintin kartalta info löytyy ja oikea rakennuskin löytyy, mutta missään ei näy isoa i-kirjainta. Talon edessä lonkkaa vetävät vartijat (heikko englanti) eivät tiedä turisti-infosta mitään. Vesiperä.

Jatkan takaisin hotellille. Viereeni pysähtyy kolmen hengen skootteriseurue. Kuski Sally kysyy hyvällä englannilla mistä olen ja tarvitsenko apua. No yksityismajoitusta tarvitsen! Tapaaminen sovitaan hotellini eteen, kunhan Sally on hoitanut asiansa.

Sally tulee ajallaan ja sanoo, että voisin ehkä asua hänen luonaan. Ensin pitäisi kuitenkin tavata hänen sukulaisia. Vaikka asiaa ei sanota ääneen, ymmärrän sen niin, että minua vähän tarkkaillaan millainen olen, mitä pidän aivan asiallisena lähestymistapana.

Sally kysyy ajaisinko hänen skootteria, niin hän tulee taakse. Joudun tunnustamaan, etten osaa ajaa skootteria. Kun istun Sallyn taakse, kysyn onko ok, että laitan toisen käteni hänen olkapäälle. Sally on muslimi. En tiedä millaisia ovat Indonesiassa naisten ja turistimiesten väliset suhteet, mutta Sally sanoo, että käsi olkapäällä on ok, minkä jälkeen hän sanoo apua, kun olen niin painava, ja hän ei ole koskaan kuljettanut miestä, mutta kun liikkeelle lähdetään, niin homma sujuu.

Sally ajaa talolle, jonka edessä istuu kymmenen naista. Se on Sallyn serkun talo, jossa on lapsi kuollut tänä aamuna – siitä kokoontuminen. Tilanne hahmottuu minulle hitaasti enkä heti tiedä mitä sanoa, mutta uskon, että osanottoni välittyy. Sally esittelee minut muille, myös äidilleen. Juon hyvää teetä ja yhden pikkuleivän kuin kunniavieraana ystävällisessä seurueessa.

Paikalla on myös Sallyn eno, joka ottaa minut seuraavaksi kyytiin ja ajetaan Sallyn talolle. Paikalla on Sally, Sallyn veli ja kohta äitikin. Ilmastointia ei ole, mutta saan huoneen, jossa on suuri tuuletin, kyllä tämä minulle kelpaa. Kuusi yötä. Hinnasta sovitaan. Näin ollen sain heti ensimmäisenä päivänä majoituksen hoidettua koko reissun ajaksi. Bingo!

Pahoittelen, jos joku retkiblogiini tottunut joutuu lukemaan näin yksityiskohtaista retkeilyyn liittymätöntä sepustusta. Tämä nimittäin jatkuu… 🙂

Kun asiasta on sovittu, Sally avaa huivissa olleet hiuksensa levälleen, hymyilee leveästi, levittää kätensä ja sanoo welcome home, tämä on nyt sinunkin kotisi. Jäyhä pohjolan poika minussa miettii, että tuo elehän tarkoittaa, että Sally aikoo halata minua, pitäisikö minun nyt halata Sallya? Päädyn siihen, että olen varmastikin ymmärtänyt väärin, niinpä sanon kiitos oikein paljon ja kätellään asian varmistukseksi.

Muutakin jutellaan tietysti, niinhän ihmiset juttelevat, kun ovat uteliaita toisistaan – tai minä ainakin, sillä senkin takia täällä olen, että haluan ymmärtää miten täällä eletään ja Sallysta on nyt tullut informanttini. Sally kysyy miksi matkustan yksin. Ei ole perhettä, ei naisystävää. Minäkin olen single, sanoo Sally ja hymyilee. En enää yritä tulkita asiaa yhtään mitenkään.

Palaan hotellilleni, mutta vielä iltapäiväksi takaisin Sallylle, koska Sally haluaa näyttää ympäristöä. Alla oleva kuva on siltä reissulta.

Näin sujui ensimmäinen päivä. Kirjoitan tätä nettikahvilassa ja ilta alkaa pimetä. Stefanin porukoiden kanssa varmaankin törmäilen vielä (ja itse asiassa he lähtivät tästä nettikahvilasta juuri), sillä halu ottaa hieno pimennyskuva ja etenkin teoretisoida asialla yllin kyllin on yhteinen.

Huomenna aamulla muutan Sallyn luokse, mutta sitä ennen sinnittelen hereillä klo 21 asti, jotta saan hyvän yöunen alle ja pääsen luonnolliseen rytmiin. (Lue seuraava päivä tästä.)

Advertisements

2 Responses to Ternaten ensimmäinen päivä 4.3.2016

  1. Kiitos Janne … ompa MIELENKIINTOISTA ….lisää vaan … Jatkuu huomenna ….Hyvässä matkakertomuksessa on AINA ripaus orastavaa Romantiikkaa .. ? Terv paul

  2. Mellon says:

    Ihanaa että jaksat kirjoitta näin yksityiskohtalinjalla! Hieno seikkailu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: