Auringonpimennyksen harjoituskuvia

Ternaten neljännen päivän käytin auringonpimennyksen harjoituskuviin. Kuvauksen hankaluus on, että auringonpimennyksen täydellinen vaihe tulee olemaan 46 asteen korkeudella. Näin ollen en voi ottaa samanlaista otosta kuin esim. Ugandassa, jossa auringon korkeus oli 16 astetta ja makasin maassa kuvaamassa oikealla olevan otoksen.

Täällä Ternatella on tehtävä jotain muuta, jos haluaa ihmisen mukaan kuvaan – löydettävä mäki ja kuvattava yläviistoon ihmisiä mäen päällä tai sitten joku voisi kiivetä kookospalmuun leikkaamaan pähkinää. Jotta pystyisin selittämään asian muille, olen piirtänyt siitä mallikuvan.

Kuva ei ole kaunis, mutta tekee tehtävänsä.

Minun on tunnustettava, etten keksinyt palmuideaa itse. Sen heitti minulle Stefan, joka jo Färsaarten retkellä oppi kuvallisen ajattelutapani. Hän saattoi tosin ehdottaa sitä vitsinä eräässä keskustelussa, mutta koska minulla on täällä loistavat verkostot, olen lähtenyt edistämään palmuideaa.

Eikä palmuidea ole tuulesta temmattu. Kulkiessani Hirillä kookospalmumetsikön alta, kuulin useista puista huutoja Hello mister. Sally sanoo, että jokainen Ternaten mies osaa kiivetä palmuun. Eilen eräskin kiipesi meitä varten palmuun, pudotti alas kookospähkinän, jonka kannoin kotiin ja joimme illalla kunnon kookoslasilliset. Nam.

Siksi eilen illalla minä, Sally, Murry ja Rifa teimme paikallisretken etsiäksemme sopivan palmun. Sellainen löytyi.

Tänään aamulla minä, Sally ja Murry lähdimme uudestaan tuohon paikkaan, jonka olin hyväksi katsonut. Tietysti kameran kanssa liikkuminen herättää kiinnostusta ja ihmiset tulevat juttelemaan – silloin edellä oleva kuva oli tarpeen, jotta sain viestin perille mistä on kyse.

Niinkin hyvin kävi, että eräs Jabu-niminen työmies ilmoittautui puuhun kiipeäjäksi, minkä hän teki ilman mitään varusteita. Ei voi kuin ihailla täkäläisten miesten taitoa.

Yllä oleva malliotos on otettu klo 9:53 paikallisaikaa. Kahden päivän kuluttua pimennys on samaan aikaan ja aurinko samassa kohdassa. Miehen pitäisi toki kiivetä silloin vähän ylemmäksi…

Alla olevassa kuvassa sankarikiipeäjä Jabu on vasemmalla. Maksoin hänelle palkkion jo tänään ja lupasin lisää pimennyksen aikana.

Kun Plan A on kasassa, niin loppupäivän selvitimme Plan B:tä. Plan B on tarpeen, jos näyttäisi siltä, että sisämaassa on liikaa pilviä.

Murryn mentyä kouluun klo 12:30 (yläaste alkaa vasta iltapäivällä) kiertelimme Sallyn ja naapurinsa Tamilin kanssa rannikolla eri paikoissa eikä mikään näyttänyt sopivalta pimennyskuvaan (minulla on kovat vaatimukset millainen kuvasta pitäisi tulla).

Valkoisen miehen saama huomio on kaikkialla loputon. Monta kertaa minua pyydettiin selfieen mukaan. Kertaakaan en ole kieltäytynyt.

Selfien pyytäjät voivat olla keitä tahansa: tyttöjä, nuoria naisia, vanhoja naisia, poikia, miehiä, vanhoja miehiä. Asiaan kuuluu aina naurua, koska onhan selvää, että myös ternatelaiset ylittävät jonkin oman rajansa lähestyessään länsimaalaista miestä.

Mainitsen tarkastetuista paikoista Tolukko-linnoituksen.

Pieni soma portugalilaisten muinoin rakentama linnoitus, joka täyttyi hetken kuluttua brittiläisistä auringonpimennysturisteista. Tämä ryhmä kerralla kolminkertaisti näkemieni länsimaalaisten ihmisten määrän täällä Ternatella.

Kun lähdimme pois, poliisi selvitti tietä avoimeksi, jotta Thaimaan prinsessa pääsisi turvallisesti katsomaan linnoitusta (pimennysturisti hänkin).

Vietimme linnoituksella paljon aikaa, sillä sinne saapui Sallyn ystävä Nai. Sallyn ja Nain keskinäinen huumori (englanniksi) oli lähellä kuivaa brittihuumoria, jossa vakavuus kääntyy hetkessä kepeään naljailuun, toisen puheen liioittelevaan väärinymmärrykseen ja hetkelliseen drama queen -asenteeseen, jossa muka loukkaannutaan toisen sanoista, vaikka kaikki on näytelmää ja läsnäolijat tietävät sen, mutta näytelmä jatkuu. Enpä ole ennen moista kokenut. Pääsin itsekin kääntämään näytelmää uuteen suuntaan omilla sanoillani.

Palasimme kotiin, johon paikalliset lapset ja aikuiset tulivat päivän mittaan tapaamaan minua ja lainaamaan pimennyslasejani.

Suomalaisittain kummallisimpia tapahtumia ovat minulle tehdyt pyynnöt lähettää puhelimitse videoviesti toiselle henkilölle. Esim. yllä olevassa kuvassa punaisessa asussa esiintyvä Sallyn serkku Lili pyysi minua (Sallyn välityksellä, koska Lili ei puhu englantia) lähettämään videoviestin aviomiehelleen. Minulle saneltiin ensin vuorosanat, jotka pitää sanoa, jossa osa sanoista oli indonesian kielellä. Sitten Sally laittoi puhelimen eteeni ja ilmaisi, että nyt sinun pitäisi puhua mitä oli sovittu, minkä jälkeen toivotin terveisiä indonesiaksi Lilin miehelle ja sen jälkeen vielä hyvää syntymäpäivää ja onnellista elämää Lilin kanssa. Kaikki meni kerralla purkkiin ja kaikki tyytyväisiä.

Tällaisen huomion kohteeksi täällä Ternatella siis pääsee. Olen ehkä itsellenikin ihmeeksi tätä tehnyt hyvällä mielellä, koska ei näitä pyyntöjä usein ole.

Sally ja Nai halusivat illalla näyttää minulle millaisia karnevaaleja täällä järjestetään sulttaanin syntymäpäivien kunniaksi. Mukaan tulivat Murry ja Rifa, joiden koulu oli loppunut.

Minä en viihdy väkijoukoissa.

Sally ja Nai kyselivät olenko vihainen.

Palasimme vielä Sallylle juttelemaan pariksi tunniksi. Keskustelun aiheet alkavat olla koko lailla elämää koskettavia ja vaikkapa sen pohtimista, että miten ihmeessä Sallyn kanssa tavattiin, miltä se Sallysta tuntui ja mitä siitä on Sallylle ystäväpiirissä seurannut. Kun Sally selittää tätä asiaa minulle, niin Nai sanoo, että hänestä tuntuu kuin katsoisi romanttista elokuvaa, jonka jälkeen minä kysyn Nailta, mitä minun roolihahmoni siinä elokuvassa seuraavaksi sanoo? Nai sanoo, että seuraavaksi te suutelette. Kerron tämän siksi, että tällaiseksi vähän levottomaksi on jo keskinäinen huumorimme mennyt. (Ja tarkennukseksi se, että tämä oli tosiaan vain sanailua.)

Lisäksi olen antanut tämän blogin osoitteen Sallylle ja Naille. Google-kääntäjä toimii hyvin, sillä Nai sanoi aiempia kirjoituksiani vilpittömiksi tai avoimiksi (sincere).

Ai niin. Senkin toki selitin, että miksi mahdollisesti näytin väkijoukossa vihaiselta. En tätä oikeastaan itsekään syvemmin tajua, mutta selitän sen niin, että minulla ei aivot pelaa kunnolla melussa ja väkijoukossa. Menetän ilmaisukykyäni. Ilmeeni karsiutuvat pois, kun energia menee ympäristön seurantaan.

Tämä on minulle vain lyhyt retki Ternatelle, mutta vähän tuntuu kuin olisimme ikuisia ystäviä tai sen kaltaisia. (Lue seuraava päivä tästä.)

Mainokset

One Response to Auringonpimennyksen harjoituskuvia

  1. TapaniK says:

    Tunnistan itsessäni samakaltaisen tavan reagoida väentungokseen tai muuhun sellaiseen tilanteeseen, jossa ympärillä tapahtuu paljon asioita nopeassa tempossa. En vain ole asiaa omalta kohdaltani osannut analysoida sen enempää, vaan olen vain todennut viihtyväni huonosti, jos ympärillä tapahtuu paljon. Luultavasti minäkin saatan vaikuttaa jopa vihaiselta, koska olen tunnistanut tuollaisiin tilanteisiin liittyvän ärtymisherkkyyden. Jälkeenpäin vaivaava väsymys selittyisi hyvin tuolla energian kulumisella ympäristön seurantaan.

    Kaksi päivää auringonpimennykseen siis. Pidetään peukkuja, että pilvet pysyvät poissa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: