Retki Tidorelle 10.3.2016

Indonesian matkani viimeisenä päivänä tehtiin retki Tidore-saarelle, joka sijaitsee 2 km Ternatesta etelään. Retkeläisiä oli neljä, kuvassa vasemmalta oikealle Garfan, Sally, Udhi ja minä. Tämä näkymä on Tidoren koillisnurkasta kohti Ternatea ja Hiriä (Hiri = pieni saari Sallyn ja Udhin välissä, jossa kävimme aiemmin).

Retken suunnittelu meni näin:

  • Sally ei voi kuljettaa minua skootterilla. Se ei ole teknisesti helppoa (olen painava) eikä se näytä muutenkaan hyvältä (nainen kuljettaa miestä – saati ulkomaalaista miestä). Näin ollen jos lähtisin Sallyn kanssa Tidorelle kaksin, joutuisimme luottamaan satunnaiseen paikallisliikenteeseen, mihin voi kulua aikaa.
  • Parempi siis, että joku kuljettaa minua moottoripyörällä. Sopiva henkilö on Udhi, johon olin jo lyhyesti tutustunut. Udhi innostuikin asiaan heti, sillä hän halusi tavata minut uudestaan.
  • Tidorella mukaan tuli vielä Udhin kaveri Garfan, joka ajoi Sallyn skootteria (Sally oli kyydissä).

Sitten matkaan. Moottoripyörän voi viedä Ternatelta Tidorelle erityisessä veneessä.

Kun 12 moottoripyörää on kyydissä, vene lähtee liikkeelle.

Istuin kannella pyörien vieressä molempiin suuntiin. Veneen perässä on 2 moottoria.

Tässä saavutaan Tidoreen. Köysi piti heittää kolmesti ennen kuin vastaanottaja sai sen kiinni.

Monesti nämä laiturin köysimiehet ovat 12-14-vuotiaita poikia ansaitsemassa rahaa. Eivätkö he käy koulua? Sitä en tullut kysyneeksi.

Päivän aikana ajoimme Tidoren ympäri vastapäivään. Tahulan vanha espanjalainen linnoitus on ehdoton kohde.

Näkymä alas Soasioon, Tidoren pääkaupunkiin.

Tahulan linnoitukseen kertyi paljon auringonpimennysturisteja, mikä tietenkin innosti Sallya – pääsee taas juttelemaan uusille ihmisille englanniksi.

Tahulan takapiha. Onneksi tuo yksinäinen valokuvaaja ylhäällä oikealla antaa kuvalle mittakaavan (siellä ylhäällä olimme itsekin hetki sitten).

Udhi on koulutettu mies (22-vuotias sairaanhoitaja) muttei puhu englantia, joten keskustelut kulkivat Sallyn kautta. Jossain vaiheessa havaitsin, että sehän on hyvä juttu, sillä tämä helppo sosiaalinen kuvio vapauttaa osan aivoistani valokuvaukseen.

Instagram on Indonesiassa todella tärkeä, joten kaikki mielellään toteuttivat ideoitani, kunhan saavat myöhemmin kuvat itselleen. 🙂

Hyppy on oikein hyvä, mutta kuvan tausta sekava.

Siirryimme lähellä sijaitsevalle toiselle espanjalaiselle linnoitukselle, nimeltään Tore.

Nyt opetan miten otetaan trikkikuva, sanoin. Ohjeistin kaikille tarkat paikat ja tarkensin edessä seisovan Udhin asentoa moneen kertaan.

Voin opettaa toisenkin trikkikuvan, sanoin. Ensin näytin, että kamerassani on ominaisuus, että se ottaa kuvia 2 sekunnin välein ja lähdin juoksemaan muuria: snap – snap – snap – snap.

En tietenkään pysty yhdistämään neljää kuvaa kamerassa, mutta idea meni perille.

Suunnittelin kaikille kävelyreitit. Garfanilla on valkoinen paita, joten hän näkyy tummaa muuria vasten ja saa alkaa alhaalta. Sally kävelee oikealle. Udhi juoksee vasemmalle.

Varsinaisia kameroita Indonesiassa on harvalla. Sosiaalisen median päivitykset (valokuvat ja filmit) tehdään älypuhelimella suoraan instagramiin ja facebookiin. Puhelimen valokuvausominaisuudet ovat heikommat kuin oikean kameran – esim. Udhin puhelimessa ei ole sarjakuvausominaisuutta – mutta jos puhelimen tukee tanakasti paikoilleen ja näppää kuvan manuaalisesti 2 sekunnin välein, niin päästään samaan tulokseen kuin yllä olevassa kuvassa.

Kävimme syömässä. Garfan näytti puhelimestaan käyntiään Kiematubun huipulla (Tidoren korkein vuori), joten kunnon retkeilijä on kyseessä.

Palasimme Tidoresta Ternatelle ja edelleen Sallylle, jossa näytin kädestä pitäen miten yllä oleva yhdistelmäkuva luodaan erillisistä kuvista. Hieno päivä, jossa kaikki saivat jotain.

* * * * *

Suomalainen lukija saattaa ihmetellä miksi Sally kiertää kaikissa paikoissa kanssani, auttaa auringonpimennyksen valokuvaamisessa, vie tapaamaan sukulaisiaan ja tuo kavereitaan sekä sukulaisiaan tapaamaan minua (ottamaan selfieitä) – hänhän vain majoittaa minua kotonaan. Tämä maa ei kuitenkaan ole Suomi vaan Ternate, jossa vieraanvaraisuus on suurta.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, että heti ensi hetkestä Sally toivotti minut tervetulleeksi kotiin. Toisena päivänä hän kutsui minua veljekseen ja minä häntä siskokseni. Sallyn veli Murry oli veljeni myös. Sallyn serkku Rifa kutsui minua enoksi. Tai oikeastaan olin useimmiten Mister Janne, jonka hyvinvoinnista perhe huolehti. Sain käyttööni perheen ainoan tuulettimen, sillä yli 30 asteen lämpötilassa hikoilin.

Kun heräsin aamulla ja menin sanomaan huomenta, Sally oli täynnä hymyä.

Neljäntenä päivänä Sally sanoi, ettei enää osaa kuvitella miltä tuntuu, kun lähden. Juttelimme joka ilta Sallyn, Murryn ja Rifan kanssa. Kun Rifa lähti kotiin ja Murry meni nukkumaan, päivitin blogia ja siinä yhteydessä jatkoimme juttelua Sallyn kanssa kahden.

Viidentenä päivänä Sally sanoi, että tuntee minut tosi hyvin, tuntuu kuin olisimme tunteneet vuosikausia, osaa tulkita ilmeeni, tietää missä tunnetilassa olen. Hän kyseli Suomesta ja työstäni. Kysyi voisiko hän tulla Suomeen. Tai ylipäätään missä voisimme tavata uudestaan? Ja kun keskustellaan, niin se tapahtuu puhelin kädessä, välillä otetaan selfieitä, jossa naamamme ovat samassa kuvassa – tai sitten selfiefilmejä, jossa Sally nuotittaa minulle mitä minun pitää sanoa ja sitten teemme filmin (yritän saada yhden selfiefilmin vielä tähän blogiin).

Viidennen päivän iltana Sally sanoi kuulleensa, että hänen idolinsa jalkapalloilija David Beckham on Ternatella katsomassa auringonpimennystä. Kysyin mikä on Ternaten hienoin hotelli, koska David Beckham on varmasti siellä. Jos menemme sinne vaikka puoleksi tunniksi, pääset ehkä juttelemaan David Beckhamin kanssa. Sally oli yhtä aikaa innoissaan ja täysin epäuskoinen, mutta laittoi korkokengät. Menimme ensin syömään tavalliseen kuppilaan. Otimme moottoripyöräkyydin hotellille, jollaisessa Sally ei ollut ennen käynyt. Tilasimme Coca colat ja istuuduimme leveille nahkaisille sohville. Tällä kertaa minä otin selfien.

– En ole koskaan ollut tällaisessa paikassa, sanoi Sally. En tiennyt, että Ternatella on tällainen paikka.
– Jos emme ole Ternatella, missä silloin olemme? New Yorkissa? Ranskassa?
– Olemme valtameriristeilijällä.
– Mihin tämä laiva on matkalla?
– Islantiin.

Ja niin edelleen. Odotimme David Beckhamia 45 minuuttia, mutta hän ei saapunut.

We love you Janne, sanoivat Murry ja Rifa viimeisenä iltana pitäen käsiä sydämen päällä. I love you, sanoi Sally. I love you as a sister, vastasin, mistä Sally pyysi jättämään loppuosan pois, mutta pidin sen.

Olin tietysti näyttänyt aiemmin tietokoneelta muutamia hassuja filmejäni, josta syystä Murry melkein rukoili, että tahtoo päästä yhteen filmiin mukaan. Viimeisenä iltana minulle tuli idea, joten teimme oikein agenttifilmin.

Agenttijoukkoa johdan minä, perässäni tulevat Murry ja Rifa. Ensimmäinen kohtaus on Sallyn talossa, toinen talon ulkopuolella, kolmas 15 metrin päässä ja viimeinen lähikadulla. Sally oli kameran takana. Kun siirryimme ulos, naapurin lapset tulivat katsomaan, joten otin heitäkin filmiin. (Itse olen filmissä hiessä, paita märkänä, kuten melkein aina Ternatella.)

Tietysti kysyin myös Sallyn haaveista. Työtä olisi kuulemma tarjolla Indonesian pääkaupungissa Jakartassa ja asunto isosiskon luona, mutta rahat lentolippuun puuttuvat. Maksoin majoituksesta. Kiitokseksi suuresta ystävyydestä maksoin myös lentolipun. Sally muuttaa Jakartaan viikon kuluttua.

Näin päättyi viimeinen ilta 10.3.2016 Ternatella.

Perjantaina 11.3.2016 Sallyn eno (eli Rifan isä) Muhis ajoi minut moottoripyörällä lentokentälle. Sally oli saattamassa.

Gamalama-tulivuori lentokoneen ikkunasta.

Gamalama-tulivuori ylhäältä ilmasta. Taaempana oleva iso saari on Tidore, jonka kiertämisestä kerroin tämän artikkelin alussa.

Saarten välissä oleva pienempi saari on 350-metrinen Maitara, jonka huiputin reissun kolmantena päivänä.

Gamalamaa en tällä retkellä huiputtanut, vaikka aikeita oli. Muilta turisteilta kuulin raskaasta mutta antoisasta patikoinnista. Oloni ei ollut enää viimeisinä päivinä täysin ok (kurkku kipeä liiallisesta tuulettimen käytöstä?) ja toisaalta opastakaan en suhteillani pystynyt äkkiä löytämään, niin se jäi.

Olen jo palannut Suomeen ja kirjoitan tätä kotona. Tämän jälkeen kirjoitan vielä yhden kirjoituksen, jossa vedän yhteen millaisia asioita matkalla opin (lue tästä).

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: