Tsarmitunturissa patikoimassa 27.-30.6.2016

Tsarmitunturin pieni erämaa-alue [luontoon.fi-linkki] on jäänyt vuosien varrella mieleen eräkonkareiden nettiin kirjoittamista tarinoista. Kovin moni ei siellä käy, mutta kun siellä käydään, sen vanhoja metsiä kehutaan. Erityisesti mainitaan sellaisia paikkoja kuin Akalauttapää-tunturi, Pahakuru ja Asentolammet. Kaksi autiotupaakin Tsarmitunturissa on sekä tunturipaljakkaa, johon voisi laittaa teltan ja näin välttää hyönteisten häiritsevää parveilua.

Nämä mielikuvat riittivät päätökseen lähteä Tsarmitunturiin. Alla olevassa kuvassa näkymä Pahakuruun, jonka syvyys ja jyrkkyys on suomalaisittain suuri [karttalinkki].

Päivittäisiin tunnelmiin.

Maanantai 27.6.2016

Lopetettuani Luton melonnan Raja-Jooseppiin en mennyt taksilla Ivaloon vaan Tsarmitunturin erämaa-alueelle, joka on sopivasti Luton pohjoispuolella. Olin katsonut ennakkoon netistä tien, jonka varteen jäin. Sovin taksikuskin kanssa, että hakee minut kolmen päivän kuluttua samasta paikasta.

Kätkin kanootin ja muut liialliset tavarat maastoon. Lähdin yhä jatkuvaa hiekkatietä kohti Vanhapää-tunturia.

Koska minulla on melontaretken varusteet, kannoin selässä 130 litran vedenpitävää kanoottisäkkiä.

Katsotaan karttaa. Tsarmitunturi on aivan itärajalla.

Punainen väri näyttää kävelemäni reitin.

Alla olevassa kuvassa on tarkempi reitti. Pohjoisessa ja etelässä on hiekkateitä, joita pitkin Tsarmitunturia voi lähestyä. (Oikeassa alakulmassa on keltaisella Venäjän raja.)

Pystytin teltan Vanhapään laelle [karttalinkki].

Olin katsonut ennakkoon, että Tsarmitunturissa jokaisella huipulla on puroja aika lähellä. Tuosta täytyi kävellä 200 metriä, jotta pullot pystyi täyttämään raikkaalla vedellä.

Vanhapään paljakka on laaja. Alla alueen korkeimman tunturin eli Akalauttapään suunta (itä).

Kyörtisjärven suunta (pohjoinen).

Länsi.

Ylemmän Lauttajärven suunta (etelä).

Sitten oli vielä kaakko, jossa on korkea tunturi. Se on nähdäkseni Venäjällä sijaitseva Joutsenpää.

Tiistai 28.6.2016

Sää oli eilisestä pilvistynyt, kun purin teltan ja lähdin kohti Akalauttapäätä.

Kävin matkan varrella Artan pienellä autiotuvalla, johon mahtuisi nukkumaan kolme henkeä [karttalinkki].

Jatkoin matkaa ja pystytin teltan Hukkamorostolle Akalauttapäätä vastapäätä, lähelle Pahakurua [karttalinkki].

Laitan saman tien kuvan seuraavalta päivältä, jossa koko Akalauttapää näkyy kokonaan. Kummassakaan telttakuvassa ei näy Pahakurua, joka jää piiloon Akalauttapään eteen vasemmalle.

Alkoi sataa rankasti. Vedin sadekamppeet päälle ja lähdin maastoon tutkimaan kohteita.

Laskeuduin Pahakurun pohjalle (joka ei tässä vaiheessa näyttänyt vielä miltään) ja nousin ylös kohti Akalauttapäätä. Lumilaikku.

Näkymä Akalauttapäältä Vanhapäälle, jossa olin ollut viime yön.

Akalauttapään huipulla on vanhan kolmiomittaustornin rippeet sekä 40 cm korkea kivikasa – tässä on tunturin huippu.

Mukavaa havaita, että punainen telttani näkyy 1,7 km päästä hyvin.

Tuossa puolestaan on Pahakurun nimetön latvajärvi. Kuru on oikealla puolellani.

Nyt laskeuduin kohti Pahakurun jyrkintä kohtaa, johon asettauduin mittatikuksi [karttalinkki]. Tämä on itään päin.

Tämä länteen päin.

Palasin latvajärvelle.

Havaitsin, että Pahakuru on helpointa ylittää nimenomaan latvajärven tyvestä.

Keskiviikko 29.6.2016

En mielestäni ollut saanut kunnon käsitystä Pahakurusta. Muistin lukeneeni netistä, että jos ensin menee Santapää-tunturille, sieltä Pahakuru näkyisi hyvin. Kävin matkalla Asentolammilla, joka on netissä löytämieni tarinoiden perusteella suosittu syksyinen leiripaikka [karttalinkki].

Maasto näyttikin oikein mukavalta. Lampien välisestä purosta saa raikasta vettä.

Santapäälle on teltalta 6 km matka, josta suurin osa kävellään metsässä. Hyönteisiä alkaa jo Lapissa olla, vaikken tällä reissulla vielä joutunut käyttämään verkkoja. Kävellessä hätistelen hyönteisiä toisella kädellä. Syödessä hakeuduin ylös tunturiin, jossa hyönteisiä on vähemmän. Pahiten syöty osa kehostani oli kellon alapuoli.

Sitten Santapään huippu ja katse itään. Tämä on 2,5 km päässä Venäjän rajalta [karttalinkki]. Kuvassa olevat järvet ovat Venäjällä.

Kuvan oikeassa nurkassa on jälleen Joutsenpääksi epäilemäni korkea Venäjän tunturi.

Katse takaisin länteen. Sää oli pilvinen eikä Pahakuru näyttäytynyt selkeänä. Kun lähdin kävelemään takaisin, pilviaukko lipui onnekkaasti Akalauttapään ja Pahakurun yli, jolloin maisema selkeni. Alla olevassa kuvassa Akalauttapää on keskeltä vasemmalle ja Pahakuru on lähellä kuvan oikeaa reunaa. Matkaa Pahakuruun tästä on noin 4 km.

Kävelin paluumatkalla teltalle Pahakurun pohjoislaitaa. Eilenhän olin ollut kurun eteläpuolella. Alla olevassa kuvassa näkymä on itään. Vasemmalla taustalla oleva tunturi on Santapää.

Näkymä eteläpuolelta länteen.

Keräsin teltan kasaan ja lähdin patikoimaan kohti Artan autiotupaa, jossa nukuin viimeisen yön.

En viitsinyt tehdä kamiinaan tulta, kun lämpötila oli yölläkin +14°C. Märät vaatteet kuivuivat katon rajaan ripustettuina ilmankin. Kiitän varsin tiivistä tupaa, johon ei lennellyt sisään kuin kymmenkunta hyttystä ja mäkärää.

Torstai 30.6.2016

Yöllä ja aamulla satoi. Lähdin aamulla patikoimaan kohti sovittua hakupaikkaa.

Artan autiotuvalle johtaa maastossa näkyvä mönkijöura, jota seurasin.

Jos olin eilen pallotellut Artan autiotuvan vaihtoehtona yöpymistä jälleen Vanhapäällä hyönteisiä paossa, nyt aamulla onnittelin itseäni oikeasta päätöksestä. Ei olisi ollut kivaa herätä pilvessä.

Taksi haki sovittuun aikaan. Yhteensä 60 km patikointia.

Yhteenveto

Jos Tsarmitunturin vanhaa metsää oli ennakkoon kehuttu, voin vakuuttaa, että sen erityisyyden havaitsin minäkin. Alla kuvia.

Tunturien huipuilla oli tällaisia mäntyjä.

Jakoavaimen muotoinen oksa.

Kävikö Tove Jansson hakemassa täältä innoitusta muumeille?

Seuraava on ehkä Usain Bolt nostaessaan käden ylös voiton merkiksi?

Voi pieni possu, eikö sinulle edes appelsiini kelpaa?

Tässä kaiketi hyljeäiti syöttää kuuttia.

Tsarmitunturi on Suomen pohjoisinta seutua, jossa kasvaa kuusi. Kuusien tuuheus hämmästyttää.

Kuollut versio.

Männyn tiheät oksat.

Maassa on satoja vuosia vanhoja kaatuneita keloja. Etelässä on tottunut siihen, että pystyyn nousseen juurakon alla maa on revennyt – täällä juurakon alainen maa sammaloi kuten muualla.

Tämä on käynyt muina miehinä makuulle.

Kaverukset.

Tämä oli 3 viikon Lapin reissun toinen retki. Seuraavalle retkelle lähden tänään. Kyseessä jälleen melontaa.

Advertisements

2 Responses to Tsarmitunturissa patikoimassa 27.-30.6.2016

  1. TapaniK says:

    Hienoja paikkoja olet taas kerran löytänyt!

  2. Hei. Oli mukava lukea juttusi Sarmitunturilta. Olin itse muutama vuosi sitten ekan kerran ko. alueella ja ihastuin ikihyviksi. Voit halutessasi lukea minun reissukertomukseni blogistani (vilzu.blogspot.fi) Tunturiterveisin; Vilzu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: