Ouran saaristo, Selkämeren kansallispuiston helmi

Selkämeren kansallispuisto sijaitsee maamme länsirannikolla 120 km pitkänä kaistaleena Rauman ja Porin edustalla. Sain vinkin, että kansallispuiston pohjoisosassa sijaitseva Ouran saaristo kannattaisi tarkistaa, niinpä teimme sinne melontaretken 2.–3.9.2017.

Kartalla 4 x 4 kilometrin kokoinen Ouran saaristo näyttää somalta kuin kasa kivenmuruja peilipinnalla [karttalinkki]. Kivikkoinen tämä ulkosaaristo tosiaan on mutta paljon muutakin. Majoitusta tarjoavat vanha luotsiasema Ouraluodolla sekä saarten tulipaikat ja laavut. Syyskuun alun meloja nauttii myös tyrnipensaista sekä ylimalkaan karusta luonnosta, josta saa virikettä luoviin valokuviin. 🙂

Päiväkohtaisiin tunnelmiin.

Lauantai 2.9.2017

Aloitimme retken Pooskerin niemeltä, Sälttöön tulipaikan lähettyviltä [karttalinkki]. Se oli hyvä lähtöpaikka, sillä suppeassa Ouran saaristossa ei paljon melottavaa kerry. Kohtuullisen pitkä lähestymismelonta oli paikallaan.

Kanoottina oli isompi kumikaksikkoni, joka kulkee pakattuna bussissa ja taksissa. Etumelojana Henri Modig.

Saavuimme 10 km jälkeen Pookikarille, jossa on saariston ainoa pooki (ruotsiksi båk) eli valoton majakkarakennus. Pookikarin pooki on 10-metrinen [karttalinkki]. Mittatikkuna Henri.

Kiertelin pookia. Mietin kameran paikkaa viitisen minuuttia. Löytyi. Ryhdyimme luomaan.

Jatkoimme melontaa tutkien ensin läntisimpiä saaria. Seuraava kuva on Tikka-saaren lounaispuolella olevalta pieneltä saarelta, josta aukeaa ulappa kohti Ruotsia [karttalinkki].

Jotta saatte mielikuvan kuinka tosissaan näitä valokuvia otetaan, tässä kaikki versiot.

Vasta yhdeksästoista kelpasi (ennen sitä oli käsi väärin, sormet väärin jne). Hempalle mahtituunustusta siitä, että hän jaksaa hioa oikeaa kuvakulmaa!

Kahdeskymmenes otos, pelkkä Hemppa.

Illan kuluessa tarkistimme toki myös saariston pääsaaren, Ouraluodon [karttalinkki]. Tuosta saisi varata saunan.

Luotsirakennus puiden takana. Ken sisätilassa haluaa nukkua, huoneen saa tuolta.

Vanhat miehet heiluvat.

Jostain syystä vessoja Ouran saaristoon on rakennettu useita jopa vierekkäin.

Ouraluodon idylliä.

Ouraluodolla on erillinen paikka teltoille, mutta sitä aluetta emme tarkistaneet, kun emme aikoneet siellä yöpyä.

Meloimme Hamskeriin. Olimme näet jo aiemmin havainneet, että Hamskerin laavupaikka on kiva. Laavuja on peräti kaksi [karttalinkki].

Emme hyödyntäneet laavuja vaan nukuimme teltoissa. Laavuissa on paha suunnitteluvirhe: porras on liian korkea. Tuosta on vaarallista astua alas (kivikkoon) pimeällä.

Näkymä laavun sisältä on kuitenkin upea.

Syksyn hämärä idylli.

Ryhdyimme taas kuvaamaan.

Eikun näin se kuuluu rajata. Varokaa melojia!

Seis!

Yö oli suhteellisen lämmin.

Sunnuntai 3.9.2017

Aamunäkymä Hamskerin laavuilta.

Punainen rakennus on yksityinen rantasauna. Yksityistä maata Ouran saaristosta on suurin osa – Selkämeren kansallispuistoon kuuluu noin 15 % pinta-alasta.

C-vitamiinia aamupuuroon.

Kaikkialla Ouran saaristossa on tyrnejä.

Korkeimmat tyrnipensaat oat parimetrisiä, 8 cm paksulla varrella.

Oranssi väri erottuu kanootistakin.

Tyrnejä on vaikea poimia nopeasti. Paras keino on kuulemma puristin, jolla otetaan talteen pelkkä mehu, letkua pitkin kanisteriin.

Jotta melottavaakin kertyisi, kiertelimme saaria. Pohjoisin paikka oli Ulko-Norja [karttalinkki].

Gps-reitti kertoo kuinka saariston kiertely tapahtui. Sahausta edestakaisin, mahdollisimman monien saarten välien kautta.

Ulko-Norjan jälkeen tutkimme kahta suurta saarta erottavan kanavan (Lankrunni / Hevosluoto) [karttalinkki]. Sisään pohjoisesta.

Keskellä.

Ulos etelästä.

Kuin joki.

Saaristoveneet ovat täällä omanlaisiaan. Kokovertailua.

Leveitä, tervattuja, vailla kajuuttaa.

Veneen pohjalla olevat kanisterit ovat tyrnimehua varten (yhdessä luki niin). Tyrnipuristinta en tunnistanut livenä, mutta googlen kuvahaku paljastaa niiden olevan tällaisia.

Senkin havaitsimme, että kaikki saarten väliset kanavat eivät ole melontakelpoisia. Tällainen oli Pihlava-Linskerin ja Sauna-Linskerin välinen salmi, jossa kanoottia piti nostaa kivien yli kolmesti [karttalinkki].

Saarten nimet pistävät etymologisen mielikuvituksen liikkeelle. ”Linskeri” on tietysti lin-skär, pellavaluoto, ”Hamskeri” hamn-skär, satamaluoto, kun taas ”Lööpperi” on luultavasti kalastaja Löfbergin muinainen kotisaari. Suomentaja on ollut laiska, mutta yhtä kaikki näin on saatu kartalle persoonallisia nimiä.

Ouran saariston pienuutta ihmettelimme monesti. Karttaa lukee koko ajan liian suurena. Täälläkö taas olemme? Ouraluodon ohitimme kolmesti. Tässä luotsiasema viimeisen kerran kivikkojen takaa.

Kun kello löi riittävästi, teimme viimeiset kierrokset saarten väleissä ja aloitimme paluumelonnan kohti Merikarviaa.

Hurrjat melojat perillä. Kevyet 37 ja puoli kilometriä.

Retki päätettiin ravintolaan. Kuvaa ei ole mutta nam.

Ouran saaristo jätti oikein kivan muistijäljen. Helmi, säidenkin puolesta. Syyskuun alku oli passeli vierailuaika tänne.

Kiitämme!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: