Vuh! Nelli-koiran talviretki Kytäjä-Usmille 31.1. – 2.1.2015

Minä olen Nelli. Olen sheltti ja matkustan vadissa. Vuh!

En ole käynyt tässä blogissa pitkään aikaan. Tykkään talvesta. Olen ollut esimerkiksi luistelemassa, muistatteko?

Nyt mennään Kytäjä-Usmille. Hassu nimi. Täällä on isoja järviä. Tykkään juosta isännän perässä.

Lampipoukkoilua Kytäjä-Usmin ulkoilualueella 1.-2.11.2014

”Onks tää joku uusi juttu? Mihin tää liittyy?” … kysyi satunnainen paikalle saapunut makkarankäristäjä Kiiskilammen tulipaikalla [karttalinkki].

Jos 4 miestä kuljettaa kanoottejaan pitkin metsiä ja lampia, sillä täytyy olla jokin syvempi tarkoitus!

Talven 2023 suuri lumipiirros: Kaksi liskoa pyydystää sudenkorentoa (Löfkulla, Espoo 25.2.2023)

Tänä talvena tavoittelin suureen lumipiirrokseen eläinhahmoa, joka olisi kiemuralla, kaltaistensa hahmojen kanssa spiraalimaisessa muodostelmassa. Nisäkäskunnasta ei sopivaa eläintä löydy, käärme on liian yksinkertainen – niin päädyin kippurahäntäiseen liskoon.

Helmikuun lopussa etelään satoi pehmeää lunta. Lumikenkäilimme 10 hengen porukalla 25.2.2023 Espooseen Löfkullan golfkentälle teoksen, jonka halkaisija on 180 metriä: Kaksi liskoa pyydystää sudenkorentoa [karttalinkki] (isompi kuva tässä).

Suomen suurin lumipiirros 6.–7.2.2021 eli miten sain lumikenkäilyllä 15 minuuttia kuuluisuutta?

Helmikuun 6.–7. päivä 2021 Espoon Löfkullan golfkentälle suunnittelemani ja minun sekä 11 muun lumikenkäilijän askeltama Suomen suurin lumipiirros oli melkoinen sattumus. Yli sata julkaisua ympäri maailmaa levitti 160-metrisestä lumipiirroksesta valokuvia ja videoita.

Olinko yllättynyt? Todella.

Opinko uutta? Varmasti.

Tässä kirjoituksessa kertaan vaiheet, miten on mahdollista, että esim. Hindustan Times julkaisi artikkelin Löfkullan lumipiirroksesta, vaikken edes ollut Intiaan mitenkään yhteydessä.

Pluto-planeetalle ja takaisin – seikkailu Aleksanteri Ahola-Valon myytin parissa

Aleksanteri Ahola-Valo [Wikipedia] oli suomalainen kuvataiteilija ja omaleimainen nero, joka alkoi pitää päiväkirjaa seitsenvuotiaana. Kahdeksan ikäisenä hän perusti koulun varattomille lapsille toimien mm. piirustuksen ja valistustuntien opettajana Inkerinmaan Vyiritsan kylässä 1900-luvun alussa. Tästä kaikesta hän kertoo seikkaperäisesti 1990-luvulla julkaistuissa Koulupojan päiväkirjoissa.

Kuinka minä sivusin Aleksanteri Ahola-Valon elämää vuonna 1996, siitä olen ohimennen maininnut vain tuttaville. Tässä kirjoitettuna koko salapoliisitarina, joka ei ole retkeilyä kuten tässä blogissa yleensä, mutta kunnon seikkailu joka tapauksessa.

Vuoden 2019–2020 taitteessa järjestettiin Aleksanteri Ahola-Valon elämäntyöstä kertova näyttely Tarvaspäässä Gallen-Kallelan museossa. Tämän artikkelin kuvat ovat sieltä.

Jumppapallogolfin pelikausi 2017–2018

Jumppapallogolf eli jpg on yksi tämän blogin aiheista, olenhan lajin toinen keksijä sekä Suomen jumppapallogolfaajat -Facebook-ryhmän ylläpitäjä. (Lue lajiesittely täältä.) Tässä kirjoituksessa on:

• Katsaus pelikauteen 2017–2018, jolloin toimintamme laajeni.
• Mietteitä seuraavalle pelikaudelle 2018–2019.

Mutta ensi alkuun suurkiitos kaikille jp-golfaajille. Yhteishenkemme on ollut loistava. Olen saanut olla luova ja leikkisä mahtavassa seurassa, nauraa ja pitää hauskaa teidän kanssa. Jatkukoon tämä tulevina vuosina. Kiitos.

Oheinen juliste tiivistää pelikauden 2017–2018 toiminnan: 33 peliä, joista suurimmassa osassa otettiin ryhmäkuva. Katso juliste isompana tästä.

Lumipiirrosten luonnin pieni opas

Jo pari talvea olen miettinyt, että pitäisi yrittää tallata järvien lumipinnoille kauniita kookkaita geometrisia kuvioita (jäljempänä lumipiirroksia) samaan tapaan kuin Simon Beck -niminen kaveri tekee Ranskan Alpeilla.

Tässä artikkelissa kerron kolmesta ensimmäisestä lumipiirroksestani ja niistä menetelmistä, joita käytän piirrosten suunnitteluun ja toteutukseen. Alla oleva valokuva Iro Fagerlund, 17.2.2018 Saaren Musta, Nuuksio [karttalinkki].

(Päivitys 1.3.2018: Lisätty neljäs lumipiirros. Päivitys 5.3.2018: Lisätty kopterikuvaa ja -filmiä.)

Vantaanjoki päästä päähän 2017

Vedän joka vuosi Avokanoottiyhdistyksen puitteissa 2 päivän mittaisen Vantaanjoki päästä päähän -melonnan (93 km). Sen ajatus on toisaalta hyödyntää kevättulvaa (melotaan vauhdikkaasti) – toisaalta tehdä heti pitkä rasittava retki, jossa kestokyky on koetuksella (jos tämän jaksat, jaksat myös kesällä Lapissa).

Viime vuosina kevättulvat ovat olleet pienehköjä. Näin oli myös 1.-2.4.2017, joten teimme retken lyhennettynä. Kuvituskuva Myllykoskelta, jonka ohi raahasimme kanootit toisen päivän aamuna [karttalinkki].

Pääkaupunkiseudun jokireittiopas (15 jokea)

Melontakausi alkaa. Minulta kysytään toisinaan missä pääkaupunkiseudulla kannattaa meloa, mutta lyhyesti siihen ei voi vastata – se kun riippuu vuodenajasta, vesitilanteesta, kalustosta, halukkuudesta raahata kanoottia ryteikössä jne.

Yritän siis mahdotonta mutta olkaa hyvä. Tässä arvioni pääkaupunkiseudun 15 joesta. Numeron suuruus kartassa kuvaa joen merkittävyyttä.

Ternaten auringonpimennyspäivä 9.3.2016 – mitä tapahtui kulisseissa?

Jälkikäteen voi sanoa, että auringonpimennyspäivä keskiviikko 9.3.2016 oli tämän matkan pilvisin. Kyseessä oli maanlaajuinen vapaapäivä, joten töitä ei kellään ollut (ainakaan periaatteessa) eikä lasten tarvinnut mennä kouluun.

Kello 7:49 taivas näytti tältä.