Lampipoukkoilua Kytäjä-Usmin ulkoilualueella 1.-2.11.2014

”Onks tää joku uusi juttu? Mihin tää liittyy?” … kysyi satunnainen paikalle saapunut makkarankäristäjä Kiiskilammen tulipaikalla [karttalinkki].

Jos 4 miestä kuljettaa kanoottejaan pitkin metsiä ja lampia, sillä täytyy olla jokin syvempi tarkoitus!

Mutta hei, syvempää tarkoitusta ei ole. Oli vain ajatus leikkiä tutkimusmatkailijaa Hyvinkään Kytäjä-Usmin ulkoilualueella [ulkoilualueen omat sivut], josta en ollut vielä 2 viikkoa sitten kuullut, kunnes luin Vaellusnetistä:

Sepe 24.10.2014: Kytäjä-Usmin alueella viime viikonlopun perusteella nuotiopaikat on siistissä kunnossa ja polttopuuhuolto toimii. Alueella liikkuu enimmäkseen päiväretkeilijöitä. Polttopuuvarastot on sijoitettu sopivan etäälle (~100-200 m) tulipaikoista, mikä parhaimmillaan vähentää turhaa ja tuhlailevaa polttelua.

Usmi 24.10.2014: Suosituimmat huolletut tulipaikat ovat varmaan Kaksoislammilla ja Piilolammilla. Rauhallisuutta kaipaavan ei ehkä noissa kannata ainakaan viikonloppuna yöpyä. Nuokin kyllä sinänsä kantsii hienoina paikkoina katsastaa. Rauhallisempaa on Kiiskilammella, Iso-Kypärällä ja Iso-Haiskarilla, kaikilla noista huollettu tulipaikka ja laavu. Suolijärven ja Iso-Karhun rannalla myös huollettu tulipaikka. Ei tuolla tosiaan mitään Nuuksion ruuhkia ole edes ns. ruuhka-aikoina ja nyt syksyllä ja varsinkin talvella tuskin yöpyjiä on juuri ollenkaan…

Noin paljon lampia! Aivan mahtavaa, tuonne täytyy mennä!

Reittisuunnittelua auttoi myös Hyvinkään matkailunkehittämishanke, jonka tuloksena netissä on mm. tämä havainnollinen Google-kartta alueen pysäköinti- ja tulipaikoista.

Retki aloitettiin perjantaina 31.10.2014, kun käveltiin Kytäjärven pysäköintipaikalta Iso-Haiskarille (=jokaisella tulipaikallakin on oma web-sivu). Sen jälkeen reitti vastapäivään:

Alueen parikymmentä järveä laskevat lopulta Vantaanjokeen. (Kytäjoki erottuu kuvan alaosassa.)

Lauantaiaamu 1.11.2014. Kolme neljästä kanootista valmiina Iso-Haiskarilla [karttalinkki].

Hyvät laiturit ovat Kytäjä-Usmin tulipaikkojen erikoisuus.

Liikkeelle. Patrick ja Mika melovat packraft-kevytkanooteilla.

Järvien välit kuljetaan metsäautoteillä. Mika ja Patrick kantavat alle 3 kg, minä ja Pasi kärräämme 17-21 kg.

Vesi on jäätynyt kanoottiin. Hyvää materiaalia Patrickin blogiin.

Huomaa taustalla pieni puuvaja. Paitsi puuvajat myös Kytäjä-Usmin laavut ovat pienikokoisia, sillä niihin mahtuu nukkumaan vain 1-2 henkeä poikittain.

Saapuminen Vähä-Haiskarille.

Sujuvaa vesillelaskupaikkaa ei aina ole, vaan on tungettava puiden välistä.

Haiskarinpoika on melomistamme lammista pienin.

Moni lampi on paperinohuessa jäässä, kuten Mäkiperänlampi. Sekin kierretään ympäri.

Mäkiperänlammelta Kiiskilammelle raahataan 800 metriä metsässä. Kanootti liukuu kylmässä maassa kuin unelma.

Kiiskilammen tulipaikka on alueen helmi [karttalinkki]. Siellä tapasimme ainoat muut retkeilijät (kolme).

Evästelyä Kiiskilammella.

Päivän päätteeksi raahasimme kanootit Suolijärvelle, alueen suurimmmalle järvelle. Ilta tekee tuloaan.

Olimme toisen yön Suolijärven tulipaikalla [karttalinkki]. Mika kokkaa kamiinalla.

Kun kamiinaan heitetään lisää puuta, punainen hehku ilmestyy teltan seinään.

Ulkona -3°C, sisällä +15°C.

Yöllä ei tulia pidetä. Aamulla jälleen kamiina punaiseksi. Tämä on marraskuun luksusta.

Lopuksi tuhkat tulipaikan nuotiokehään.

Sunnuntaina 2.11.2014 alkoi sade. Meloimme takaisin parkkipaikalle.

Reissun paras anti? Se ei ollut suuri Suolijärvi. Ei ollut lauantain mahtavan kirkas sää, ei lämmin telttakotakaan. Vaan nimenomaan pienet lammet, kävelyn ja melonnan vuorottelu ja rytmi. Lampipoukkoilu on parasta kylmän syksyn retkeilyä, jonka tiedän.

Niin. Ehkä se on jopa se uusi juttu, syvempi tarkoitus. 🙂

Päivitys 5.11.2014: Myös Pasi kertoo tästä reissusta omassa blogissaan.