Paistunturin 8 päiväsakkoa

Opettavainen tarina tai miten sen nyt ottaa? Maksoin tänään useita satalappusia sakkoa (8 päiväsakkoa) johtuen törttöilystäni Paistunturin erämaa-alueella heinäkuussa 2015.

Lähdetäänpä alusta…

Patikoin Paistunturin erämaa-alueella 5.-8.7.2015.

Sunnuntaina 5.7.2015 aloitin Utsjoelta. Kävelin Kuoppilasjärvelle, jonka autiotuvassa nukuin yhden yön [karttalinkki].

Maanantaina 6.7.2015 kävelin Kuoppilasjärveltä Erttetvarrin muinaiselle poroerotusaidalle. Pystytin illalla teltan paikkaan, josta kartta käyttää nimeä Njiljohmohavzi [karttalinkki].

Tiistaina 7.7.2015 kävelin Gaimmoaivi-tunturille. Majoituin illaksi Madjohkan autiotupaan [karttalinkki].

Madjohkan autiotuvalla luin vieraskirjaa. Ihmettelin, miksi täällä on kesäisin niin vähän kävijöitä: 2015 minua ennen yksi, 2014 ei ketään, 2013 kaksi porukkaa (talvella käy useita hiihtoporukoita). Tajusin, että autiotupa on Kevon luonnonpuiston alueella – en saisi olla täällä, koska Kevon luonnonpuistossa saa liikkua kesäaikaan vain merkityillä reiteillä. Madjohkan autiotuvan ympärillä ole reittejä. Niinpä tämä autiotupa on tarkoitettu vain hiihtäjille. En halunnut salata mokaa, vaan jätin vieraskirjaan oman merkintäni.

Valokuvasin myös puuseen, jonka seinä oli revennyt tuulessa.

Keskiviikkona 8.7.2015 kävelin Madjohkan autiotuvalta takaisin tielle seuraten luonnonpuiston rajaa.

Palasin kotiin. Kirjoitin blogitarinan patikoinnistani Paistunturissa, minkä julkaisin 21.7.2015. Tarinassa kuvasin avoimesti käyntini Madjohkan autiotuvalla siten kuin yllä olen kirjoittanut. Lähetin sähköpostia Metsähallitukseen, jotta korjaisivat autiotuvan huussin (lähetin valokuvan ja linkin blogitarinaan). Muutaman tunnin kuluttua toimistovirkailija vastasi sähköpostiini. Hän kiitti ilmoituksesta ja kertoi tykänneensä tarinasta.

Parin päivän kuluttua minulle soitti Ivalossa toimiva erätarkastaja Jari Liimatainen. Hän kiitti tiedosta, että Madjohkan puusee on hajonnut, ja sanoi, että asia korjataan. Hän kysyi tiedänkö, että olen rikkonut lakia? Tiesinhän minä. Kerroin puhelimessa sen, minkä ylempänä kerroin. Kerroin, että arvostan Metsähallituksen palveluja ja haluan toimia yhteistyössä. Annoin myös linkin blogiin.

Luettuaan blogitarinan erätarkastaja Liimatainen soitti uudestaan (tai itse asiassa joku muu oli lukenut tarinan ja sitten referoinut sen erätarkastaja Liimataiselle). Hän tiedotti minulle kaksi asiaa: 1) Koska Metsähallitus on valtion laitos, tästä lähtee liikkeelle rikosprosessi. 2) Hän suositteli minua poistamaan blogista sen osan, jossa kerron käyneeni Madjohkan autiotuvalla (=ei voi käskeä, koska minulla on vapaus omassa julkaisussani – voi vain suositella).

Totesin, ettei minulla ole mitään pientä muokkausta vastaan. Muotoilin blogiartikkelin tekstiä siten, että en olisi käynyt Madjohkan autiotuvalla. Poistin yllä mainitut valokuvat.

Syyskuussa kotiin tuli ”kutsu saapua”, jossa mainittiin, että ”sakko on noudettava Espoon pääpoliisiasemalta”.

Tänään 24.9.2015 kävin Espoon pääpoliisiasemalla. Sain käteeni rangaistusvaatimusilmoituksen, josta vasta selvisi mikä oli rikkomukseni ja tekotapa (no tiesinhän minä ne muutenkin) sekä lainkohdat ja sakon suuruus (rangaistusvaatimusilmoituksen kuva on tämän artikkelin alussa).

Rangaistusvaatimusilmoitusta ei lähetetä suoraan kotiin, jotta virkailijapoliisi saa tilaisuuden kysyä, haluanko vastustaa rangaistusvaatimusta? En halunnut. Oikeus toteutui.

Menin nettiin ja maksoin sakon.

Nyt, kun rikosprosessi on päättynyt, sakko on maksettu ja asiakirjat ovat paperilla ja lopulliset, katson, että voin kertoa koko tarinan. Sen pituinen se.

Advertisements

21 Responses to Paistunturin 8 päiväsakkoa

  1. Timo says:

    Oho! En olisi uskonut päiväsakkoja tulevan. Jokin rikesakko yms. olisi ollut loogisempi. Osaatko sanoa mikä on tai voisi olla rikkomuksen todellinen haitta luonnolle?

    • No ei siinä käsittääkseni haittaa luonnolle ole sen enempää kuin muualla Lapissa. Kyse on laista ja luonnonsuojelualueesta ja minä siis toki periaatteessa tiesin nuo rajoitteet — en vain muistanut siinä hetkessä, kun tuvalle kävelin. Korostan siis, että olen tästä hyvällä fiiliksellä ja oikeus tapahtui.

  2. Asko R says:

    Aih! Nämä ovat niitä oppirahoja, joiden maksaminen tuntuu turhalta ja ärsyttävältä.

    Aloittelevana metsästäjänä 15v sitten ammuin lentoon hanhiparven viimeistä lintua ja luulin pudottavani kanadanhanhen. Alas tulikin rauhoitettu valkoposki.
    Olin juuri muutamaa kuukautta aiemmin aloittanut työni valtion leivissä enkä halunnut ottaa riskiä virkani vuoksi. Soitin erätarkastajalle ja kerroin tapahtuneen sen kummemmin kaunistelematta. Sain ohjeet tuoda lintu paikalliselle poliisiasemalle missä hyvässä yhteishengessä hoidimme asiat.
    Asiasta kirjattiin rikosilmoitus ja minut kuulusteltiin. Muutaman viikon kuluttua sain soiton syyttäjältä, joka oli ymmärtäväinen tapahtumaa kohtaan. Koska olin itse ilmoittanut teon, sain minimipäiväsakot ja lisäksi jouduin maksamaan valtiolle linnun arvon 380€.
    Oppirahoja hölmöilylle tuli yli 500€ mutta en kuitenkaan menettänyt asettani enkä virkaani. Tämän jälkeen olen ollut tarkempi lajintunnistuksen suhteen.

    • Kiitos tarinasta Asko. Se sopii erinomaisesti kirjoitukseni perään!

      • Asko R says:

        Piti vielä kaivella vähän muistia kun rupesin miettimään, ettei vuonna 2000 ollut vielä euroja käytössä.
        Kertomani tapahtuma tapahtui syksyllä 2002 eli 13 vuotta sitten. No, pari vuotta sinne tänne.

  3. TapaniK says:

    Mielenkiintoisia ovat rangaistusasteikot. Lievä ylinopeus on siis pienempi rike kuin käveleminen luonnonpuistossa ilman lupaa. Niin kai sitten.

    • Periaatteessa tuossa on ihan toimiva logiikka taustalla (ainakin näin maallikon näkökulmasta), koska korkeampi rangaistus ympäristörikoksista saa ihmiset tiedostamaan asian paremmin. Kun Oloksen huipulle pystytettiin tuulivoimaloita ja tehtiin luontopolkua 90-luvun lopulla, huipun karvamaksaruohoesiintymä oli vaarassa tallautua. Työmiehille yritettiin moneen kertaan sanoa, että kasveja pitää varoa, mutta pelkillä varoitteluilla ei ollut näkyvää vaikutusta toimintaan. Vasta kun miehille ilmoitettiin yhden kasvin arvo (muistaakseni 15000 mk tuolloin) ja kerrottiin, että esiintymän koko tunnetaan, alkoi kasvin tunnistaminen (ja suojeleminen) jostain syystä kiinnostaa. 😀

      Opettavainen tarina! Kiitos kun jaoit. 🙂

  4. Teppo says:

    Jos nyt sattuisin retkeilemään (luonnonpuiston alueella merkityn reitin ulkopuolella) kesäaikaan, huomaako sitä omalla järjellään siirtyneensä Kielletylle Alueelle?

    • Kevon luonnonpuiston rajalla on 2-metrisiä tolppia muistaakseni 30-50 metrin välein sekä kulmapisteissä (ja välillä muutenkin) värikkäämpiä tolppia, joista yhden olen kuvannut alkuperäiseen Paistunturin retkitarinaan (linkki artikkelin alussa). Jos rajatolpat ovat avotunturissa, raja näkyy, mutta jos raja kulkee tunturikoivikossa tai mäntymetsässä, niin eihän niitä tolppia helposti havaitse — ainakaan sitä, että ne muodostavat säännöllisen jonon. Kevon luonnonpuiston rajalla on kaikenlaisia tapauksia, avotunturia ja metsää.

  5. Hannu says:

    Eikä tullut prosessi yhteiskunnalle liian kalliiksi saatuun sakkohyötyyn nähden…:) Tätähän käytetään, jos kärsijänä on yksityinen.

  6. Jokke says:

    Taitaa monelle retkeilijällekin olla esimerkiksi luonnonpuiston ja kansallispuiston periaatteellinen ero hämärän peitossa. Tässä tapauksessa takana on kuitenkin kenties Liimataisen periaatteelliset patoutumat pääkaupunkiseutua kohtaan… …miten lie käynyt jos tilallasi olisi ollut lappilainen.

    • En usko mihinkään ”patoumiin” lainkaan. Juttelimme erätarkastaja Liimataisen kanssa puhelimessa hyvässä hengessä eikä minun tarkoitus ole ollut nostaa häntä tässä tarinassa tikun nokkaan. Kun Liimatainen kertoi, että rikosprosessi lähtee etenemään, en kokenut siinä erityistä yhden henkilön aktiivisuutta — koin hänet viestin välittäjäksi, että asia on jo kulkenut Metsähallituksessa sen verran monen ihmisen kautta, ettei systeemin pyöriä voi enää pysäyttää.

  7. Jari Arkko says:

    Huh huh. Olisi ehkä ollut ymmärrettävämpää, että sakkoja ei olisi tullut, kun kyseessä on ollut vahinko ja tunnustit itse. Mutta onhan se kiva, että poliisi ja metsähallitus eivät ole niin kiireisiä, että tämäkin asia on ehditty hoitaa. Varmaan kaikki muut ongelmat on jo ratkaistu. Mielestäni ei ole ehkä sieltä törkeimmästä päästä rikoksia 🙂

  8. jaska jokunen says:

    Niin ja kun alkuperäinen sopimus kevon luonnonpuistosta tehtiin, niin sen ei pitänyt vaikuttaa paikallisen liikkumiseen metsästämiseen ja kalastukseen mitenkään.Mutta kun meidän ”lue valtion virkamiehillä” on olemassa oikeus muuttaa sopimuksia siten, että se kaventaa paikallisten ikimuistoisia nautinta oikeuksia. Niinpä olenkin ottanut heiltä opiksi ja ruvennut omin luvin ”lue alkuperäisten oikeuksien mukaan” tekemään niinkuin alunperin on sovittu,

  9. Antti Brax says:

    Kunnioitettavan suoraselkäistä, rehellistä toimintaa. Jos me kaikki retkeilijät noudattaisimme samanlaista moraalia, ei esimerkiksi roskaamisesta tarvitsisi huolestua lainkaan. Respect!
    AB

  10. Petri Nisumaa says:

    Hatunnosto suoraselkäisestä toiminnastasi ja erityisesti asenteestasi tapahtuneeseen.

    Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa viranomaisten olisi pitänyt antaa armon käydä oikeudesta koska kyseessä oli inhimillinen virhe, josta vielä itse ilmoitit ja josta ei aiheutunut mitään varsinaista vahinkoa.

  11. Rami says:

    Tiesitkös että olet Päivän Byrokraatissa?

  12. Liina says:

    Minusta huomautus olisi vaan riittänyt… Asiallinen luontoihminen liikkeellä eikä varmaan tarkoitus toistuvasti rikkoa sääntöä… Ja vielä teit palveluksen kun ilmoitit rikkoutuneesta vessasta! No, eipähän omatunto soimaa. 🙂

  13. Luonnon ystävä says:

    No ei ylinopeussakkojakaan anteeksi saa, vaikka kyse olisi vahingosta. Eikä mitään muutakaan rikosta. Hölmöydestä saa maksaa. Kyllä kaikkia luonnonsuojelualueita ja niiden rajoituksia tulee kunnioittaa ja selvittää niiden rajat, karttahan jokaisella retkeilijällä on aina mukana kuitenkin. Jannella hieno asenne, mutta joillakin kommentoijilla valitettavan yleinen vähättelevä asenne luonto- ja ympäristörikoksiin. Retkeilyväellä toivoisi asenteen olevan kohdallaan. Tosin retkeilijöissä on paljon sporttiväkeä, jolle luonto on vain kiva kulissi urheilusuoritukselle.

  14. Päivitysilmoitus: Paistunturissa | Sokosti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: